Kari Rydman:
MOZARTIN VIIMEINEN VUOSI 16 (ulos 16.3.91)

© Kari Rydman 1991

HAYDN LONTOOSSA. SCHIKANEDER TYÖLLISTÄÄ MOZARTIA.

 

Perjantaina maaliskuun 11. päivänä vuonna 1791, pidettiin Lontoossa impressaario Johann Peter Salomonin tämän kauden ensimmäinen konsertti. Tämän vuoden konserttisarjasta tuli kuuluisa, sillä sen päätähtenä oli ensimmäistä kertaa itse Joseph Haydn, jo kypsään ikään ehtinyt maailmankuulu mestari, jonka Salomon itse kävi joulun alla hakemassa Wienistä.

 

Mozartin kanssa syödyn murheellisen jäähyväispäivällisen jälkeen alkanut matka Lontooseen kesti 17 päivää. Sen täytyi olla mieliinpainuva reissu niin Salomonille kuin Haydnillekin, jonka sammumaton mielenkiinto kaikkia mahdollisia asioita kohtaan tuotti runsaita merkintöjä tämän matkapäiväkirjaan. Joulupäivänä matkalaiset saapuivat Bonniin, Salomonin kotikaupunkiin. Ruhtinas-arkkipiispa järjesti linnankappelissaan Haydnin kunniaksi konsertin, jossa kuultiin eräs tämän messuista. Urkurina tässä konsertissa toimi muuten hovitenori Johann van Beethovenin lahjakas 20 vuotias poika Ludwig.

 

Uudenvuodenpäivänä matkalaiset purjehtivat Kanaalin yli. Haydn kehaisee eräässä kirjeessään, että vaikka myrsky sai useimmat matkustajat pahoinvoimaan, hänellä ei ollut pahempia vaikeuksia.

 

Ja niin Haydn saapui Lontooseen. Hän oli siellä jo valmiiksi kuuluisa, ja monet monituiset juhlatilaisuudet (ei vähiten Walesin prinssin, tulevan kuningas Yrjö IV:n järjestämät) tekivät hänestä koko Englannin sankarin.

 

Ja nyt siis, 11. maaliskuuta, häntä juhlittiin ensimmäisessä noista maineikkaista konserteista, jotka lopullisesti istuttivat hänet musiikinhistorian parnassolle suurimpien joukkoon.

________

 

Samoihin aikoihin oli Wienissä päättymässä kevään pitkä tanssiaiskausi, joka oli kohtuullisesti työllistänyt myös nuorta hovisäveltäjä Mozartia. Niinpä hänellä oli nyt aikaa suunnitella uusia asioita myös lempiharrastuksensa musiikkiteatterin alalla. Hän oli monin tavoin lähellä vanhan tuttavansa Emanuel Schikanederin johtamaa Wiedenin teatteria, ei vähiten sen vuoksi että hänen kälynsä Josepha Hofer oli tämän menestyksekkään teatterin juhlittu sopraano.

 

Wiedenin esikaupunkiteatterissa oli jo parin vuoden ajan pyörinyt erityisen suosittuja musiikkinäytelmiä, jotka yleensä olivat Schikanederin ja hänen tiiminsä yhteistuotantoa. Avajaisohjelmana teatterissa oli laulufarssi "Der dumme Gärtner aus dem Gebirge, oder die zween Anton" , jonka lauluja vihelleltiin kaduilla ja torinkulmilla. Ehkäpä suosituin näistä 'Tyhmän puutarhurin' lauluista oli nimeltään "Ein Weib ist das herrlichste Ding auf der Welt". Tämä näyttelijä-laulajien Schackin ja Gerlin kirjoittama teatteri iskelmä meni jotenkin tähän tapaan:

[esim.]

 

Koska pianolle kirjoitetut muunnelmat tutuista lauluista olivat tuohon aikaan tavattoman suosittuja varsinkin harrastajapianistien parissa, ja sellaisia mainostettiin lehdessäkin tämän tästä, ei ole ihme, että myös Mozart tarttui tähän ystäviensä menestyssävelmään. [esim.]

 

Schikaneder tilasi Mozartilta myös konserttiaarian "Per questa bella mano". Sen laulaisi teatterin maineikas basso Franz Gerl; ja koska sen mainioon orkesteriin kuului myös vallan taitava kontrabasisti Friedrich Pischlberger, sävellykseen liittyi erikoisuutena virtuosimainen obbligato-osa myös tälle harvinaiselle soolosoittimelle. [esim.]

 

Mutta oli Schikanederillä ja Mozartilla tärkeämpääkin tekemistä. Nyt olisi aika kypsä uudelle Mozart-oopperalle. Satuaiheinen siitä tulisi, sillä taianomaiset ja mystiset aiheet menivät kansaan kuin häkä. Ja erityisen hyvä olisi saada mukaan jotain ajankohtaista spektaakkeliakin - siitähän Schikaneder oli niin kuuluisa. Juuri nyt innosti wieniläisiä suuresti monsieur Blanchardin, kuuluisan ilmapurjehtijan yritys nousta Praterista kevättaivaalle kuumailmapallolla. Ilmapallo oopperaankin oli saatava, ilman muuta!  Mutta jotain vakavaa ja jaloakin oopperan tuli sisältää; ja mikäpä siihen paremmin sopisi kuin valistuneen väen suursuosiossa tuolloin ollut vapaamuurarimystiikka.

 

Jokaiselle jotakin, ja hyvin monella eri tasolla. Siinä oli nuorelle säveltäjälle melkoinen haaste, eikä välttämättä ollenkaan vastenmielinen...