Kari Rydman:
MOZARTIN VIIMEINEN VUOSI 22 (ulos 27.4.91)

© Kari Rydman 1998

Mozart-konsertti Prahassa. Musiikintutkijat salapoliiseina.

Laulajatar Josepha Duschek järjesti Prahassa tiistaina huhtikuun 26. päivänä konsertin. Erikoista sen ohjelmassa ei ollut niinkään se, että musiikista suuri osa oli Mozartin säveltämää. Ei siinäkään mielessä, ettei säveltäjä itse ollut paikalla tai muuten osallisena konsertin järjestämiseen: jos ei Mozartvoittoinen konsertti ollutkaan aivan kaikkialla tuiki tavallinen, niin sellainen ei myöskään ollut mitenkään tuiki harvinainenkaan. Nuoren säveltäjän oopperoita esitettiin kutakuinkin kaikkialla varsinkin saksaa puhuvissa kaupungeissa, hänen maineensa oli suuri koko Euroopassa, ja hänen sävellyksiään oli saatavilla melko runsaasti jopa painettuina, saatikka kopioina.

Vielä vähemmän erikoista on se, että tällainen konsertti pidettiin Prahan kultaisessa kaupungissa. Vaikka Wien olikin Mozartin rakastama kotikaupunki, niin Keski-Euroopan kulttuurikaupungeista juuri Praha oli hänen elinaikanaan se joka rakasti häntä eniten, jossa hän vietti suurenmoisimmat riemuvoittonsa, ja joka myös hänen kuolemansa jälkeen järjesti massiivisimmat ja vaikuttavimmat muistotilaisuudet. Sanalla sanoen: ei Salzburg eikä Wien, vaan nimenomaan Praha on Euroopan varsinainen Mozart-kaupunki. Ja kuin ihmeen kautta tämä kirjaimellisesti kultainen kaupunki on meidän päiviimme asti onnistunut välttämään sotien massahävitykset, toisin kuin esimerkiksi Dresden, Leipzig tai Berliini.

Madame Duschekin konsertti pidettiin Prahan kuninkaallisessa kansallisteatterissa, ja sen ohjelma oli seuraava:

1. Adalbert Gyrowetzin sinfonia (tarkemmin sanoen tämän mainion böömiläis-tsekkiläisen koulukunnan mainion edustajan sinfonian ensimmäinen osa).
2. Allegro-aaria, säveltänyt Domenico Cimarosa. Tämä Mozartia 7 vuotta vanhempi mestari toimi parhaillaan Pietarissa (kuten perätysten niin moni muukin ajan nimekkäimmistä italialaisista muusikoista tai arkkitehdeista). Vajaan vuoden kuluttua esitetään Wienissä Cimarosan kuuluisimmaksi tullut ooppera "Il matrimonio segreto", 'Salainen avioliitto'.
3. Sinfonianosa - eli Gyrowezin sinfonian toinen osa. Näin sinfonioita vielä tuolloin yleisesti esitettiin: osa kerrallaan muun ohjelman välissä.
4. Aivan uusi 'grand scène' eli suuri oopperakohtaus, säveltänyt herra Mozart. Mikä? Erilaisia mahdollisuuksia löytyy kyllä joitakin säveltäjän viimeisimpien vuosien tuotannosta mutta ei toki 'aivan uutta', sikäli kuin tiedämme. Mutta tämä ilmaus "aivan uusi" oli tuolloin hyvin yleinen ja ilmeisen innostavaksi koettu konserttimainos.
5. Konsertto fortepianolle, säveltänyt herra Mozart, solistina herra Witassek.
6. Rondeau, jossa basettitorvi-obbligato, säveltänyt herra Mozart. 'Rondeau' tarkoitti tuolloin orkesterin säestämää aariaa, jossa hidasta johdantoa seuraa nopea osa. Tämä on se numero, joka niin kovin on hämmästyttänyt tutkijoita. Ainoa tunnettu ja säilynyt mahdollisuus on nimittäin Vitellian aaria Prahan kruunajaisjuhlallisuuksien yhteydessä 6. syyskuuta esitetyn Titus-oopperan 2. näytöksestä. [alle esim.: Vitellian aariaa Tituksesta]. Nimenomaan tämä on merkillistä, sillä yleisen käsityksen mukaan Mozart avustajineen sävelsi tuon tilausteoksen kesän lopulla parissa kolmessa viikossa; ja vaikka vähempiarvoisia osia (eli resitatiiveja) kirjoittivatkin Mozartin kisällit eli sävellysoppilaat, itse oopperan rungon läpisäveltäminen parissa viikossa on aivan liian hirmuinen työ niinkin nopealle ja uutteralle säveltäjälle kuin Mozart.
Nyt lähtevät liikkeelle musiikinhistorian uutterat salapoliisit ja mikroskooppimiehet, ja toteavat että juuri tämä Vitellian aaria on kirjoitettu erilaiselle nuottipaperille kuin suurin osa oopperan muusta musiikista, ja sen alusta on säilynyt sittemmin hylätty osa, joka on kirjoitettu samalle paperille. On todettu, että tämä vesileimoistaan päätellen pohjois-italialainen nuottipaperi on Mozartilla harvinainen, ja sitä on löydetty myös eräistä Haydnin käsikirjoituksista kuutta vuotta aikaisemmin.

Sitten selviää tarkemmista dokumenttitutkimuksista, että vanha käsikirjoituspaavi Metastasion 'Titus'-libretto on kiinnostanut Mozartia jo kauan aikaisemmin, että hänellä on ollut jo aikaisemmin yhteistyötä ja yhteissuunnitelmia libreton lopullisen kirjoittajan, Dresdenissä asuvan Saksin vaaliruhtinaan librettistin Caterino Mazzolàn kanssa, ja että lopullinen oopperatilaus oli monien intrigien ja sattumusten summa, joka jotenkin lopulta ohjautui sille jolle sen pitikin ohjautua, ja jota nimenomaan prahalaiset olivat toivoneet kruunajaisoopperansa säveltäjäksi.

Palaamme näihin monimutkaisiin ja historiallisesti aika jännittäviin syy- ja seuraus-suhteisiin loppukesällä, kun Prahan kruunajaisoopperan teko tulee ajankohtaiseksi. Nyt meille riittää se ilmeinen tieto, että Mozartin tämän kevään musiikillisessa todellisuudessa näytti muhivan paljon enemmän ja paljon suurempia ideoita, kuin varsinaisesta teosluettelosta voisimme päätellä.

Tuleva Taikahuilu-ooppera on vahvasti suunnitteilla, Titus-ooppera on jossain muodossa jo olemassa tai ainakin muhimassa - ja ties mitä muita ooppera-aihioita säveltäjän päässä liikkuukaan.

Kirkkomusiikki käy hänelle kohta ajankohtaiseksi, ja kaiken aikaa syntyy myös luonnoksia kamari- ja orkesterimusiikiksi, joukossa monia katkelmia joista ei ehdi tai pysty syntymään aivan valmista.

Näinä huhtikuun lopun päivinä Mozart kirjoittaa uuden kirjeen ystävälleen ja rahoittajalleen, liikemies Puchbergille:

Pour Monsieur de Puchberg / Chez lui
Toivon että Orsler on tuonut avaimet takaisin; niin että se ei ollut minun vikani. Toivon myös että hän on minun nimissäni pyytänyt Teiltä täksi päiväksi yhtä viulua ja kahta alttoa; ne ovat kvartetinsoittoa varten Greinerilla. Se että tämä on minulle tärkeää, sen tiedätte jo ennestään. Jos haluatte tulla illalla kuuntelemaan musiikkia, sekä hän että minä kutsumme Teidät kohteliaimmin mukaan.

Mozart

P.S.: Pyydän anteeksi etten palauttanut tiettyä asiaa, mutta Stadler, jonka piti minun puolestani käydä kassalla (sillä minulla on niin paljon työtä) unohti koko 20.:nen huhtikuuta - niinpä minun täytyy odottaa vielä 8 päivää.

Siis: Joseph Orslerin (hoviorkesterin sellistin) piti viedä jonkun, ehkä konserttitilan avaimet, ja Anton Stadler, Mozartin ystävä, vapaamuurariveli ja huomattava klarinettitaiteilija, unohti Mozartin puolesta käydä hakemassa valtionkassasta tämän vuosineljännespalkan, jota vastaan Puchberg oli toista viikkoa sitten lainannut 30 floriinia.

Todellisen Hovineuvos Franz Sales von Greinerin luona oli samana iltana akatemia tai iltasoitto, ja Puchbergin piti ehkä Mozartin puolesta maksaa korvaus yhdelle viulunsoittajalle ja kahdelle altistille. Tämän mukaan (koska alttoviuluja olisi kaksi) illalla soitettaisiin ainakin yksi jousikvintetto. Arvata saattaa, että ainakin uusi Es-duuri kvintetto oli ohjelmassa, ehkäpä myös joulukuussa valmistunut D-duurikvintetto. Epäilemättä Mozartille "hyvin tärkeä" tapaus...

[esim.: Es-duuri-kvinteton alusta, alkaa edellisestä kappaleesta ja soi loppuun asti.]

Takaisin alkuun
Takaisin radiosivulle