Kari Rydman:
MOZARTIN VIIMEINEN VUOSI 26 (ulos 25.5.91)

© Kari Rydman 1998

Marianne Kirchgässnerin ihana lasiharmonika

Wiener Zeitungissa oli lauantaina 26. maaliskuuta 1791 seuraava ilmoitus:

Harmonika
[sana täytynee ääntää paino toisella tavulla "harmónika"]

Lauantaina tämänvuoden huhtikuun 2. päivänä tullaan keisarilliskuninkaallisessa Kansallisteatterissa pidettävässä musikaalisessa akatemiassa kuulemaan Herra Rölligiä, joka soittaa aivan uutta itse keksimäänsä soitinta. On imartelevaa arvella olettavansa, että taidetta rakastava yleisö julkisen tiedotuksen perusteella tuntee hyvin yllämainitun taiteilijan luoman harvinaisen soittimen arvon, ja haluaa näinmuodoin osallistua sen kuulemiseen; minkä johdosta yllämainittu on mitä ystävällisimmin kutsuttu tähän akatemiaan. Muusta ilmoitetaan tarkemmin tavanomaisella julisteella.

Ilmoitus toistettiin keskiviikkona maaliskuun 30. päivänä. Lauantaina toukokuun 7. päivänä lehdessä julkaistiin

Kirje Linzistä 25. huhtikuuta
Eilen koimme täällä todella ylimaallisen nautinnon. Kuuluisa sokea virtuosi Mademoiselle Kirchgessner antoi teatterissamme Akatemian parannetulla Franklinin Harmonikalla; hänen taivaallinen soittonsa tällä erinomaisella ja kallisarvoisella soittimella ihastutti jokaista puhtaisiin harmonioihin tottunutta korvaa, ja ylitti kaikki odotuksemme; sillä tähän mennessä olimme kuulleet pelkkiä raskaita ja synkeitä Adagioita jotka ovat rakentuneet erillisistä ulvovista Harmonikan äänistä. Mutta tämä nuori sokea taiteilijatar käsittelee tätä soitinta aivan toisin; erinomaiset sävellykset, jotka hän antaa kuultaviksemme, soivat täysin ottein ja kokonaisin soinnuin, kaikin nyanssein, sävelten voimistuessa ja vaimentuessa, koristekuvioin ynnä muineen, täysin jäljittelemättömästi. Allegrot, joita häntä ennen kukaan muu ei ole uskaltanut yrittää, hän soittaa uskomattomalla näppäryydellä, täynnä herkkää suloutta ja tunnetta. Hän on myös soittanut useitten muitten soittimien säestyksellä, joita on täytynyt soittaa äärimmäisen puhtaasti. Hänen soittimestaan ja sen soittamisesta en voi sanoa enempää, kuin Professori Schubart tämänvuotisen kronikkansa 15. osassa, jossa hän sanoo: "Olen tähän mennessä pitänyt Harmonikaa soittimena, jolla voi säestää vaikkapa kärsimyshistorian valitushuutoja. Senvuoksi nämä valitttavat ja ulvovat äänet eivät koskaan ole synnyttäneet sydämessäni pysyvää mielihyväntunnetta. Nyt olen kuitenkin nähnyt ja kuullut tämänkaltaista soitinta, jonka on valmistanut Kapellimestari Schmittbaur Karlsruhessa, josta tämä epämiellyttävä ulvonta on kokonaan poistettu. Tätä soitinta soitti Demoiselle Marianne Kirchgessner, joka jo neljättä vuotta on joutunut olemaan vailla silmiensä valoa. Hyvä Luoja on kuitenkin korvannut hänelle tämän menetyksen mitä syvimmällä ja puhtaimmalla taiteellisella tunteella. Tämänvuoksi hänen soittonsa on ihmeellisen kaunista. Hän kirvoitti soittimesta ulos kaikki sen sisältämän kauneuden. Hänen soittonsa ei tee murheelliseksi, vaan luo herkänhiljaisen autuudentunteen, aavistuksen korkeammasta harmoniasta, sellaisesta jonka hyvät sielut saattavat vavisten kokea kauniina kesäisenä kuutamoyönä. Hänen sormiensa alla lasin ääni kohoaa täyteen kauneuteensa, ja häipyy hiljaisuuteen hellästi kuin satakielen laulu joka kaikuu sydänyöllä ihanassa maisemassa. Löytyköön kaikkialta sydämiä ja korvia kuulemaan hänen taivaal lista soittoaan!"
Muistakaamme nämä sanat nuoren Marianne Kirchgässnerin soitosta sen aikaa kun luemme mitä Wienin lehdessä mainostetaan 18.:na toukokuuta 1791:

Musikaalinen Akatemia.

Lauantaina toukokuun 21. on Herra ja Madame Maschekilla Prahasta kunnia tulla kuulluksi keisarilliskuninkaallisessa kansallishoviteatterissa Harmonikan ja Pianoforten soittajina. He pyrkivät kumoamaan sen melko yleisen ennakkoluulon, että tällä jumalaisella soittimella ei voisi soittaa muuta kuin pelkkiä harmonisia sointuja, soittamalla monenlaisia kappaleita ei vain hitaassa vaan myös nopeassa tempossa, ja soittamalla yhdellä tai kahdella Harmonikalla ilman säestystä tai monien soittimien säestyksellä. Heidän innokas toiveensa on, että he saavuttaisivat pyrkimyksilleen myös täällä korkean ja armollisen aatelin samoinkuin kunnioitettavan yleisön suosion, kuten he ovat matkoillaan eri hoveissa ja paikkakunnilla saaneet, täällä missä säveltaiteella on niin paljon tuntijoita ja harrastajia. Soitettavista kappaleista kerrotaan tarkemmin tulevassa julisteessa. Pääsymaksut ovat samat kuin saksalaisissa ja italialaisissa spektaakkeleissa. Pääsyliput ja aitionavaimet on saatavissa Bauernmarktilla von Hüttnerin talosta Nr. 557, toinen kerros, taemmat portaat, Herra Maschekin asunnosta, jossa pääsylippujen lunastamisen yhteydessä voi myös nähdä Harmonikan, kello yhdeksästä aamulla seitsemään illalla. Kaikkia korkea arvoisia ja armollisia säveltaiteen suosijoita, joilla on kausilippu keisarilliskuninkaalliseen kansallishoviteatteriin, pyydetään alamaisimmin armollisesti ilmoittamaan perjantaihin puoleen päivään mennessä, haluavatko nämä pitää aitionsa tässä Akatemiassa vaiko ei.

Lasiharmonika (Kuva: Deutsches Museum) Kolme mainosta, joista yksi oli naamioitu kulttuuriosaston esseeksi, vaikka tyypillisesti vailla allekirjoitusta. Minkä valitsisitte?

Herra Röllig 'itse keksimineen Harmónikoineen' jää varmaan viimeiseksi. Pariskunta Maschek Prahasta on itsetietoisen varma menestyksestään. Korkea armollinen aateli saa luvan siihen ja siihen mennessä ilmoittaa saapuuko aitioonsa vai ei. Ehkä sittenkin valitsisimme nuoren ja sokean neiti Kirchgässnerin, jonka soitosta saimme niin kaunopuheisen ja tarkan esittelyn.

Tämän valinnan teki myös Kapellimestari Mozart. Hän kirjoitti Mariannelle - virtuosineidon nimikin oli sama kuin Mozartin isollasiskolla - monien luonnosten kautta aivan suurenmoisen kauniin kappaleen.
[KV 356, näyte alkaa]

Harmónika on siis lasisoitin, 'lasiharmónika', joka oli 200 vuotta sitten kuumaa tavaraa. Hieno juomalasi soi, kuten moni tietää, kauniisti, kun sen reunoja pitkin kuljettaa kostutettua sormea. Yleisen tiedon mukaan ensimmäisen tällä tavoin toimivan soittimen kehitti vuonna 1762 tuolloin 56-vuotias Benjamin Franklin, ensimmäinen amerikkalainen yleisnero, jolla on huikeita meriittejä sekä tiedemiehenä (mm. ukkosenjohdattimen keksijänä), diplomaattina (Amerikan edustajana Lontoossa ja Pariisissa), kansanvalistajana (tieteellisten seurojen ja Pennsylvanian yliopiston perustajana), että ajattelijana (johtavana vapaamuurarina, joka muunmuassa ajoi orjuuden poistamista, mistä Lontoon parlamentti yhä vuonna 1791 riiteli).

Lasiharmónikassa erikorkuista ääntä tuottavat lasikartiot pyörivät samankeskisesti akselin ympäri, ja niitä kosketellaan sormenpäillä. Jo varhain huomattiin lasiharmónikan soiton terveydelliset vaarat; niinpä lehtimainoksiemme esimerkeistä ensimmäinen, herra Rölligin mainos kertookin yrityksestä voittaa nämä vaikeudet, ja mekanisoida äänen tuottaminen koskettimiston avulla. Herra Rölligin ilmoitus Wiener Zeitungissa ei meitä ehkä innostanut, mutta se sisälsi järkevän oivalluksen, ja Röllig jäikin sillä musiikinhistoriaan. Lasiharmónikan ääni ei työterveystoimenpiteistä kuitenkaan parantunut, ja se jäi soittimena historialliseksi kuriositetiksi - mutta toisaalta haasteeksi uudempien aikojen tekniikalle, kunhan se vain malttaisi viivähtää 'sormenpään ja kohteen' triviaalin tuntuisen mutta ratkaisemattoman problematiikan parissa.