Kari Rydman:
MOZARTIN VIIMEINEN VUOSI 52 (ulos 23.11.91)

© Kari Rydman 1998

Vapaamuurarikantaatti. Mozart, Kraus, Bellman ja Itävallan kansallislaulu.

Wieniläinen vapaamuurariloosi Zur neugekrönten Hoffnung vihki marraskuun 18. päivänä vuonna 1791 uuden temppelinsä. Vihkiäisiin loosin kuuluisa jäsen Wolfgang Mozart kirjoitti kantaatin "Laut verkünde unsre Freude". Kantaatin esittivät kolme mieslaulajaa ja mieskuoro pienen orkesterin säestyksellä.
[esim.: KV 623, alusta, häipyy seur. kappaleen alla.]

Tekstin oli kirjoittanut teatterinjohtaja Emanuel Schikaneder, joka ei ollut loosin jäsen, mutta muuta kautta lähellä muurareita. Kantaatti julkaistiin painettuna heti alkutalvesta -92. Wiener Zeitungin ilmoituksessa sanottiin:

Keskuudestamme poistunutta Mozartia kunnioittaen ja kiitollisin tuntein on muuan ihmisystävällinen seura päättänyt julkaista erään tämän suuren taiteilijan teoksista, hyväntekeväisyytenä hänen leskelleen ja orvoilleen, jotka ovat avun tarpeessa. Sävellystä voidaan kutsua hänen joutsenlaulukseen. Hän johti tämän poikkeuksellisilla lahjoillaan kirjoittamansa teoksen lähimpien ystäviensä seurassa kaksi päivää ennen viimeistä sairauttaan.

Mielenkiintoista on, että kantaatin nuotteihin oli liitetty lisäys, laulettavaksi loosin kokouksen päätteeksi:
[esim.: Lasst uns mit geschlungnen Händen, lyhyesti]

Tästä laulusta ei ole Mozartin käsikirjoituksissa jälkeäkään. Monet tutkijat ovat ehdottaneet muita säveltäjiä, kuten esimerkiksi Michael Haydnia, Josephin pikkuveljeä. Sävelmä on ajalleen lajityypillinen, ja voisi sinällään olla vähintään viidenkymmenen muunkin tekemä (mukaanluettuna Mozart ja anonyymit kansansävelmien tekijät). Mielenkiintoista olisi tietää, mitä tekemistä tällä melodialla on sen laulun kanssa, jonka kirjoitti heti alkuvuodesta -92 Tukholmassa hovikapellimestari Joseph Martin Kraus, Carl Michael Bellmanin tekstiin, ja Mozartin muistolle:
[esim.: Kraus/Bellman: Mozart]

Kraus oli myös vapaamuurari, ja kirjoitti Wienin matkallaan vuonna -83 ranskankielisen mietelauseen näissä yhteyksissä kuuluisaksi tulleeseen ns. Kronauerin albumiin. Ajatelma kuului näin: "Sitä mitä näemme päivittäin, sitä emme välttämättä tunne parhaiten". Kraus oli arvattavasti tavannutkin ikätoverinsa Mozartin, joka tosin vasta seuraavana vuonna liittyi itse veljeskuntaan.

Kraus pystyi varsin tarkoin seuraamaan Wienin musiikkielämää Tukholmastakin käsin. Vaikka hän itse säveltäjänä oli - sanokaamme - Gluckin-Haydnin linjalla, hänen vanhempi taiteilijaystävänsä Bellman oli kyllä ilmiselvä 'mozartiaani'. Niinpä tämä nopeasti tehty muistolaulu äsaattaisi olla muistuma jostakin.

Mutta kuten sanottu, sävelmärunko on kovin tavallinen ja suorastaan tyypillinen ajalleen. Itse asiassa Bellmanin Kustaa-kuninkaalle kirjoittama myöhäinen laulu "Fjäriln vingad syns på Haga" tapailee sivutaitteissaan myös samaa melodiakaavaa.

Tuosta muurarilaulusta tuli sittemmin niin suosittu, että uusin sanoin se voitiin lopulta ylentää, Mozartin nimissä, Itävallan kansallislauluksi...
[esim.: Itävallan kansallislaulu, alkua]

Mozart kirjoittaa parhaillaan kuumeisesti suurta sielunmessua, Requiemia. Sikälikin kuumeisesti, että hän on ilmeisesti saanut tartunnan Wienissä huonon ilman vuoksi levinneestä kuumetaudista.

Hengellisissä piireissä vallitsi yleisesti sellainen käsitys, että Mozart oli huono katolinen. Syytä voimme tietysti vain arvailla. Kun hänen sairautensa pari viikkoa myöhemmin kävi pahemmaksi, prelaateilla oli vaikeuksia tulla sairasvuoteen ääreen. Mutta Mozart itse oli sitä mieltä, että hän oli nimenomaan kirkkomusiikin alalla erityisen pätevä. Hän oli synnynnäisesti ja kulttuurisidonnaisesti katolinen, ja huolimatta innokkuudestaan uusien ajatusten omaksumisessa, hän tunne-elämänsä puolella löysi kirkon latinankielisistä teksteistä monia syvällisiä taiteellisia purkautumisteitä.

Juuri nyt, marraskuussa 1791, Mozartin työskentely oli aatteellisesti hiukan kaksijakoista. Rakkaille muurariveljilleen hän teki kantaatin, joka kuitenkin on jotensakin pintapuolinen kaikessa ilossaan ja arvokkuudessaan. Samaan aikaan hän kirjoitti sielunmessua, joka sisältää monia hyvin syvälle kristilliseen perinteeseen ja ajatteluun iskeviä välähdyksiä.

'Dies irae'-sekvenssin rukousjakso 'Recordare, Jesu pie' ("Muista, hyvä Jeesus") sisältää kohdan jossa sanotaan "Qui Mariam absolvisti, et latronem exaudisti" ("Joka annoit Marialle synninpäästön, ja kuuntelit ryöväriä"). Siinä kiirehtii ohi kaksi pientä mutta paljon merkitsevää lausetta Herran lempeydestä. Mozart on kirjoittanut koko 'Recordare'-jakson erityisen huolellisesti, taitavasti ja kauniisti, ja kun nämä kaksi lausetta vilahtavat solistien laulamina ohitse, niiden tunnesisältö ja lämpö leikkaavat ymmärtävään kuulijaan hyvin syvälle:
[esim.: Recordare, keskeltä]

Takaisin alkuun / Back
Takaisin radiosivulle / Back to the radio page