Rovasti Gust. Wilh. Rydman tallentamassa turismin historiaa (1789)


Lääninrovasti Gustaf Wilhelm Rydman (1755 - 1809) oli Rydman-suvun ensimmäinen (ja hyvin pitkään ainoa) valtakunnallisesti merkittävä jäsen. Bulletiinissa 8 (4/1999) esiteltiin hänen kaksi yliopistollista tutkielmaansa, ja kerrottiin lyhyesti hänen elämänvaiheistaan. Porthanin oppilas kohosi ällistyttävää vauhtia virkaurallaan. Hänestä tuli hädin tuskin kolmekymmenvuotiaana rovasti (ja saman tien lääninrovasti), ja hänen ansionsa Pohjolan maanviljelyksen kehittäjänä saivat näkyvää ja palkittua huomiota. Rovasti Rydmanin edistyksellinen ja moderni asennoituminen käy ilmi myös eräästä sinänsä vähäisestä tapahtumasta Lapin tuntureilla:

Tarkastusmatkallaan Lapin seurakuntiin talvella 1789 Rydman saapui Jukkasjärven vanhalle puukirkolle. Se oli rakennettu vuonna 1607, ja sen laajennusosat ja tapulikin olivat valmistuneet jo 1700-luvun alkupuolella. Kirkko oli kuuluisa pohjoisesta sijainnistaan, mutta myös kolmen ranskalaisen sankarimatkailijan vuonna 1681 jättämästä muistotaulusta. Ahkion takalaudan muotoiseen puulevyyn on kirjoitettu ”maailman äärelle” tulleiden Jean-François Regnardin (seikkailija, näytelmäkirjailija, 1655-1709), Cousteaux de Fercourtin ja Nicolas de Corberonin matkavaikutelmat. Nuorekkaan (Regnard oli vain 26-vuotias!) pateettisesti herrat väittivät kukkulalta nähneensä Nordkapin ja Jäämeren, ja tulleensa näin pohjoiselle navalle, ”jonne maailma loppuu”! Herrat arvelivat myös, että heidän jättämänsä kirjoituksen tulevat lukemaan vain karhut. "Villi-ihmisiä" seudulla toki oli, mutta heidän lukutaidolleen ranskalaiset eivät antaneet karhunkaan verran arvoa - eikä myöskään sille tosiasialle, että he sijoittivat hengentuotteensa paikallisen seurakunnan kirkkoon…



Regnard

Jukkasjärven kirkko

Ranskalaisten turistien kirjoitus oli jäljennetty Erik Tuneldin Geografia-kirjaan 1770-luvulta, mutta koska kirjoituksia sittemmin oli tullut lisää, rovasti Rydman päätti kirjoittaa loputkin tekstit talteen. Hänen muistiinpanonsa annettiin Åbo nya Tidningar-lehden käytettäväksi, ja lehti julkaisi ne jo kesäkuun 18. päivän numerossaan. (Lehti on nähtävissä osoitteessa http://digi.lib.helsinki.fi/)

Kielten ja kansallisuuksien kirjo olikin vaikuttava. Ranskalaissyntyinen Ison-Britannian kansalainen Aubry de la Motraye, italialainen markiisi Paolo Arconari-Visconti, ranskalainen Marcy (joka kehui kulkeneensa hirvittävillä ja pelottavilla seuduilla villien maassa), maailmankansalainen J.Stewart, sekä Amerikan Yhdysvalloista(!) saakka tullut W.Langborn.

Ajalle tyypillisesti Turun lehti ei ruotsintanut latinankielisiä, mutta kylläkin ranskan-, italian- ja englanninkieliset tekstit. Latina oli siis vielä tuolloin länsimaitten lingua franca, mutta varsinkin modernit kielet italia ja englanti kuuluivat täällä harvan sivistyneenkin ihmisen repertuaariin.

Kirjoittamalla muistiin ja julkaisemalla nuo uudemmat turistidokumentit rovasti Rydman liittyi aikansa trendikkääseen geografiseen valistussuuntaukseen, jonka herkullisia ja lähdearvoltaan merkittäviä ilmauksia olivat lukemattomat matkakirjat. Maailma alkoi tosissaan avartua ja yhdentyä, ja uudet ajatukset (taloutta ja maanviljelystä myöten) alkoivat vallata alaa kaukaisessa Pohjolassakin.

On syytä vielä mainita, että rovastin lanko, sisar Kristina Katarinan puoliso, hovioikeudenneuvos Olof Langenstein (1751-1833) sai myös valtakunnallista merkitystä. Heidän kauttaan Rydmanien Vaasan-haaran jälkeläisiä elää vielä runsain määrin. Sukukirjan mukaan heillä on sellaisia nimiä kuin Aurén, Jernstedt (Rautavuoma), Törnroos (Tarima), Lehikoinen, Lybeck, Suonkari ja Viljamaa. Langensteinin perhe selvisi vuoden 1809 sodasta hyvin, ja sopeutui uuteen hallintoon. Sen sijaan rovasti Rydmanin perhe tuhoutui sodan seurauksena levinneeseen kulkutautiin.

Kari Rydman