Miksi Sukuklubin toiminta yllättäen katkesi keväällä 1910?



Vuoden 1910 viimeisen Sukuklubin pöytäkirjan rivien välistä voimme selvästi havaita sen jäsenten välillä vallinneen ristiriitoja, jotka sitten estivät kevätjuhlan järjestämisen ja katkaisivat Klubin toiminnan kokonaiseksi vuodeksi.

Voimme hyvin perustein arvella, että nämä ristiriidat olivat poliittisia. Olihan koko vuosisatamme ensimmäinen kymmen vakavan poliittisen kuohunnan aikaa. Sääty-yhteiskunnasta oltiin siirtymässä kohti parlamentarismia, kielitaistelu alkoi kiihtyä, ja kaiken takana oli tietenkin kysymys Suomen ja Venäjän suhteista. Ensimmäisen sortokauden jälkeen seuranneiden muutaman ulkopoliittisesti rauhallisemman vuoden aikana oli kuitenkin tapahtunut useita aseellisia yhteenottoja jopa venäläisten ja suomalaisten välillä, ja sisäpoliittinen kiihkeys tuotti nykyajan perspektiivistä katsoen lähes käsittämättömän raivokasta ja kovasanaista väittelyä.

Nyt, vuonna 1910, kenraalikuvernööri Seynin aloittama uusi sortokausi merkitsi rajua muutosta koko maan virkakunnassa. Ylhäältä alas asti sitä puhdistettiin, mutta Seynillä oli jatkuvia vaikeuksia.
Eräs tapaus kosketti ilmeisesti sukuklubia varsin läheltä. Kysymys oli maan ylimmästä lainvalvojasta, prokuraattorista eli nykyisittäin oikeuskanslerista. Suora lainaus Osmo Jussilan teoksesta Nationalismi ja vallankumous venäläis-suomalaisissa suhteissa 1899-1914 (Helsinki 1979):

"Tärkeällä ylimmän lainvalvojan, prokuraattorin paikalla oli Mechelinin [perustuslaillisen senaatin] aikana ollut Julius Grotenfelt, joka erotettiin ilman erohakemusta Voima-liiton jutun yhteydessä tapahtuneista "laiminlyönneistä" [...]. Hänen seuraajakseen tuli Lorenzo Kihlman, joka kuitenkin jätti eroanomuksensa keväällä 1909 samalla kuin viisi senaattoria. Vt. prokuraattoriksi nimitettiin esittelijäsihteeri, lakit.tri Axel Charpentier, mutta hän joutui heti Seynin kanssa vastatusten, erityisesti painovapausasioissa, Schauman-kultin sallimisessa ja monissa muissa asioissa. Pitkällisen painostusprosessin jälkeen Seyn sai hänet erotetuksi kesäkuussa 1910. Uuden sopivan kandidaatin löytäminen oli vaikeaa ja siksi Seyn suostui siihen, että oikeusosaston esittelijä Knut Savonius nimitettiin vt. prokuraattoriksi, kunnes löydettäisiin sopiva henkilö. Tämä sijainen osoittautui kuitenkin Seynin näkökulmasta yhtä hankalaksi kuin edellisetkin. Hän vastusti jyrkästi mm. Lipskin nimittämistä kenraalikuvernöörin apulaiseksi, ei suostunut Seynin vaatimuksesta asettamaan professori Setälää syytteeseen tämän pitämästä puheesta, ilmoitti Seynille, ettei hän ollut kenraalikuvernöörin käskyläinen vaan asetettu valvomaan myös kenraalikuvernöörin toimien laillisuutta yms. Seyn erotutti Savoniuksen joulukuussa 1910 ja päätti soveltaa prokuraattorin viranhoitajaan samaa menetelmää kuin senaattoreihin, hankkia paikalle Venäjällä palvelleen Suomen kansalaisen. [...]" (Ss. 209-210; vahvennukset KR)

Sukuklubin hyvin keskeisen jäsenen "Immin" (49) virkakausi osui siis tarkoin Klubin "pimeään" kauteen. Koska hän molempien vaimojensa (Rikberg, Lindström) kautta oli tiukasti sidoksissa Rydman-sukuun, ja koska "viftin" järjestelytoimikunnassa oli sekä hänen vaimonsa Enne että selvästi jotain toista kantaa edustavia jäseniä, voisimme hyvin kuvitella maan sekavan poliittisen tilanteen heijastuneen myös Klubin toimintaan.

Sukuklubissa oli silloin tällöin keskusteltu ja väitelty myös poliittisista aiheista. 27.2.1909 esitti Heikki Ritavuori, että "puolueitten tulisi sopia asettavansa vaaleihin vain niin monta ehdokasta kuin ne saivat edellisissä vaaleissa, osoittaakseen että kansa hyväksyi maapäivien toiminnan ja seisoi Svinhufvudin sanojen takana." Kokouksen enemmistölle tämä oli turhan radikaalia, vaikkakin ymmärrettävää. 5.4.1909 Immi esitteli lakiehdotusta juutalaiskysymyksessä, johon Klubi näytti Walterin johdolla ottaneen paljon liberaalimman kannan. 22.5.1909 järjestettiin "Vifti" nuorsuomalaisten klubilla. 16.10.1909 alusti nuori Eero R. "sosialistien vaatimusten oikeutuksesta", mikä johti varsin raivokkaaseen yhteenottoon. 27.1.1910 kokous pidettiin Immillä, mutta keskustelun aiheet olivat hyvin ylimalkaisia. Sen sijaan 2.3.1910, samassa kokouksessa jossa se riitainen "Viftitoimikunta" asetettiin, alusti Axel Rikberg aiheesta "Suomen kansan hajaannus", ja esitti keskusteltavaksi kysymyksen "Ansaitseeko Suomen kansa yksityisten henkilöitten uhrautumista sen puolesta?". Tästä kysymyksestä "väiteltiin innokkaasti", kuten sihteeri Elsa R. sovittelevassa ja myönteisensävyisessä pöytäkirjassaan muotoili.

Kun meillä vielä on kaunopuheisia dokumentteja suvun kesken käydyistä kieliriidoista, on suoranainen ihme, että Sukuklubi sittenkin pystyi toimimaan aina Heikki Ritavuoren murhaan asti...

Kari Rydman

Sukuklubi 1910-11
Bulletiini