Alatornion oppinut rovasti Gustaf Rydman
oli maanviljelyksen pohjoinen uranuurtaja


Tammikuussa 1774 tuli Turun Akatemiaan Vaasasta raatimies Otto Fredrik Rydmanin 18-vuotias poika Gustaf Wilhelm. Suomalaisen tieteen isän Henrik Gabriel Porthanin opastuksella Gustaf Rydman valmisti jo seuraavan vuoden joulukuun 16. päivänä julkisesti tarkastetun tutkielman piispa Paavali Juustenin kuuluisasta neuvottelumatkasta Venäjälle. Huhtikuun 3. 1778 tarkastettiin hänen lopputyönsä DE OFFICIO ORATORIS SACRI IN ARGUMENTIS INVENIENDIS, ja kesäkuun lopulla hänestä tuli maisteri.

Porthanilla oli myöhemmin jonkin verran kerrottavaa ilmeisen lahjakkaasta ja määrätietoisesta oppilaastaan. Tämä ei ollut vielä täyttänyt 29:ää vuotta, kun jo osti itselleen Alatornion kirkkoherranviran 10,000 plootulla. Seuraavana vuonna hänestä tuli rovasti, ja jonkin verran myöhemmin lääninrovasti.

Sittemmin rovasti Rydman tuli tunnetuksi merkittävänä maanviljelyksen edistäjänä Peräpohjolan alueella. Hän ryhtyi ojittamaan pappilan peltoja, mikä oli noilla seuduin ennenkuulematonta, otti käyttöön auran, kun ennen oli käytetty vain lapiota ja kuokkaa, ja ryhtyi viljelemään ruista, mikä sekin oli seudulla aivan uutta. Vuonna 1803 rovasti sai Suomen talousseuran palkinnon vastauksestaan kysymykseen, miten vilja parhaiten olisi korjattava, kuivattava ja puitava.

Gustaf Wilhelm Rydman kuoli kesällä 1809 vain 53-vuotiaana ilmeisesti armeijan perääntyessään tartuttamaan kulkutautiin. Häneltä ei myöskään jäänyt lapsenlapsia. Poika Gustaf Ernst Rydman jatkoi yliopisto-opintojensa jälkeen isän työtä maanviljelijänä Ylitorniolla, ei mennyt naimisiin, ja kuoli jo 47-vuotiaana. Hänen äitinsä Kristina Elisabeth Callmeijer eli vielä 11 vuotta poikansa jälkeen, ja kuoli Alatorniolla 15.3.1844.

Siihen umpikujaan päättyi, kuin lyhyenä leimahduksena, Rydman-suvun ensimmäinen yliopistollinen (ja myös modernin maanviljelyksellinen) yritys. Seuraava yliopistonkäynyt Rydman oli rovastin Frans-veljen pojanpoika Axel Gabriel. Tämän veljen Petter Augustin hankkimassa Ruotsilan kartanossa maanviljelys edistyi eturiviin vasta 1900-luvulle tultaessa.

Oppineisuus ei sinänsä ollut kaukana Rydman-suvusta 1700-luvulla. Rovasti Gustaf Wilhelmin sisaren Kristina Katarinan (1756-1833) mies Olof Langenstein (1751-1833) kohosi Vaasassa hovioikeudenneuvokseksi, ja rovastin veljentyttären Anna Elisabethin (1780-1809) mies Erik Haeggman (1765-1809) oli rovasti-kirkkoherran apulainen Alatorniolla. Molemmat kuolivat helmikuussa 1809 samaan pakenevan armeijan tuomaan kulkutautiin kuin rovastisetäkin.

(Langenstein- ja Haeggman-suvuista sikisi sitten suuri osa Anders Eriksson Rydmanin jälkeläisten laajaa naiskantaa).

Sponsoreita suvusta ja sen ulkopuolelta

Gustaf Wilhelm Rydmanin ensimmäinen tutkielma oli lähinnä kuvaus ja latinannos piispa Juustenin raportin alusta. Kolme päivää myöhemmin, 19.12.1775 sitä jatkoi oppineen pappissuvun vesa Herman Julius Æimelæus. Rydmanin tutkielman esilehdillä on kiitokset kahdelle (nykyaikaisittain sanoen) sponsorille:

VICE LANDS-CAMERERAREN OCH KRONO-BEFALLNINGSMANNEN, ÄDEL och HÖGAKTAD HERR HANS HINRIC KROOK, MIN HÖGTÄRADE HERR MORBROR.
Et tacksamt hjerta sig ej nöjer / At tysta vördnads offer ge: / Förmår det dem offentligt te, / Med glädje det fin känsla röjer. / Hur kan jag då en drift förqväfva / Som EDER godhet upväckt har.

RÅD- OCH HANDELSMANNEN UTI STAPEL-STADEN WASA ÄDEL och HÖGAKTAD HERR MAGNUS ROUNDELL.
Och som i dessa blads förvar, / Vill någon tid mot glömskan sträfva? / At sig offentligt få förklara, / Min vördnad förr ej utväg såg; / Men brann beständigt i min hog, / Där hon skall outfläcklig vara!

Gustaf Wilhelmin äiti oli kersantintytär Maria Elisabet Krook (1718-92) Vaasasta, joka oli mahdollisesti perinyt edellisen miehensä kauppias Granbergin omaisuutta. Isä Otto Fredrik Rydman oli epäilemättä pikkuvarakas, mutta hänen talonsa Vaasassa paloi 1763 (ja palossa sai surmansa myös hänen äitinsä Maria Hedvig Fariolle de la Frauville); sitä paitsi noihin aikoihin sattui joukko haaksirikkoja, joissa raatimies menetti paljon omaisuuttaan.

Huomattavasti varakkaamman sponsorin Gustaf Wilhelm sai loppututkielmalleen (1778), joka käsitteli kaunopuheisuuden osuutta saarna- ja muissa pyhissä kirjoituksissa. Omistuslehdillä lukee:

A MONSIEUR LE BARON BERNARD JEAN DE HASTFEHR, COLONEL d'un Regiment d'Infanterie, CHEVALIER de l'Ordre Royal de l'Epée. MONSIEUR.
Les bontés dont VOUS m' avés jusqu' ici honore, m'encouragent, MONSIEUR, à VOUS supplier de m'en accorder encore une nouvelle preuve, la permission de mettre VOTRE Illustre Nom à la tête de ces feuilles: une hardiesse de ma part, dont VOUS ne fauriés au moins condamner les motifs. J'ai souhaité toujours, MONSIEUR, de pouvoir temoigner meme en public les sentimens de respect & de reconnoissance que je VOUS dois a tant de titres: je n'en aurai peut-étre d'occasion que celle-ci; & je la saisis avec empressement, pour satisfaire à un devoir si cher à mon cœur, & pour avoir l' honneur de VOUS assurer que je serai jusqu' au dernier moment de ma vie, MONSIEUR, Votre très-humble & très obeissant serviteur GUSTAVE GUILLEAUME RYDMAN.

Eversti, vapaaherra Berndt Jan Hastfer ja hänen vaimonsa kreivitär Fredrica Brita Bonde asuivat tässä vaiheessa Ulvilassa. Siellä olivat jokunen vuosi aikaisemmin kuolleet paronin vanhemmat, Porin rykmentin eversti Johan Hastfer ja hänen vaimonsa vapaaherratar Margaretha Elisabeth Stackelberg. Millä tavalla eversti Berndt Hastferin ja kaiken aikaa (myös vaimojen puolelta) sotilassukuna säilyneitten Rydmanien suhteet olivat syntyneet, on epäilemättä tarkemman tutkimuksen aihe.
(KR)


Berndt Johan Hastfer ja hänen sukunsa

Vapaaherra Berndt Johan Hastferin (*1737 Taivassalossa) elämä oli täynnä kansainvälisyyttä ja ajalle ominaista dramatiikkaa. Hän opiskeli 1748 Turun ja 1752 Uppsalan yliopistossa, palveli 1753 lähtien Jämtlannin rakuunarykmentissä, jossa kohosi kersantista luutnantiksi, ja käväisi sitten Ranskassa, jossa ylennettiin Deux Ponts -rykmentin kapteeniksi. 1760 Hastfer palasi Suomeen ja Porin rykmenttiin, jossa hänestä tuli ensin luutnantti ja sitten kapteeni. Tämän jälkeen hän 1763 palasi Jämtlannin rakuunarykmenttiin, jossa hänestä tuli majuri ja 1773 everstiluutnantti. Tänä aikana hän avioitui (1765 nyk. Tukholman Hässelbyssä) Fredrika Brigitta Bonde af Björnön kanssa.
1774 Hastferista tuli Turun rykmentin everstiluutnantti, ja 1777 eversti. 1781 löydämme hänet Savon prikaatin komentajana, mutta huhtikuun 19. päivänä 1790 hänet tuomittiin kuolemaan maanpetturuudesta. Hastfer kuitenkin armahdettiin, ja hän sai matkustaa suvun luo Skåneen. Seuraavana vuonna hän sai luvan poistua maasta; hän oleskeli ensin Englannissa, jossa sukua myös näyttää asuneen, sitten Hampurissa, ja lopulta Venäjällä jossa hänestä tuli prikaatinkenraali. Hastfer kuoli Valko-Venäjällä 1809 72-vuotiaana.
Hastferin tyttäristä Tukholmassa 1769 syntynyt Vivika Eleonora avioitui Kuusistossa maaherra, kreivi Robert Wilhelm De Geerin kanssa. Ulvilassa 1771 syntynyt Gustava Margaretha avioitui 1813 kapteeni, vapaaherra Otto Ramelin kanssa, ja samoin Ulvilassa 1775 syntynyt nuorin Brita Sofia sai (vasta 1820!) miehekseen eversti C.F.Bergenstråhlen.
Hastferin suku lienee ikivanhaa Westfalenin aatelistoa, mutta se oli jo keskiajan loppupuolelta lähtien pitänyt asuinpaikkanaan lähinnä Baltiaa, ja siellä varsinkin Eestiä.

Hans Henrik Krook ja hänen sukunsa

Kruununvouti, varalääninkamreeri Hans Henrik Krook (*172? - †1797 Skratnäsin talossa Lapväärtissä) oli Nevanlinnan kirkkoherran (1668-) Benjamin Krookin pojanpojan poika. Vanhojen arveluiden mukaan kirkkoherran isä oli kalastaja Pähkinälinnassa; poika oli kuitenkin oppineena varsin huomattava, ja julkaisi 1660-luvulla kaksi saarnaansa. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli Viipurin tuomiorovasti Thesleffin, toinen Viipurin piispa Nicolaus Nycopensiksen tytär. Jälkimmäisen kanssa saaduista pojista yksi (H.H.K.:n isoisä Nicolaus) oli Saarijärven kirkkoherra, toinen kollega, kanttori ja kirkon taloudenhoitaja Narvassa, ja kolmas tuomari Pieksämäellä ja Joroisissa.
Nicolaus Krookin lapsista yhdestä tuli maanviljelijä Karstulassa, yhdestä nimismies Antreassa, kaksi tytärtä naitiin sotilaille, ja kahdesta pojasta tuli sotilaita.
H.H.K.:n isä Peter oli aliupseeri Savon ja Pohjanmaan rykmenteissä, kävi useita partioretkiä venäläisiä vastaan, taisteli Isossakyrössä 1714, ja osallistui kuuluisaan Norjan retkeen. Hänen vaimonsa Elisabeth Jesenhaus kuului Pohjanmaan rannikolla eläneeseen saksalaisperäiseen porvarissukuun.
Isonkyrön taistelu ja Norjan-retki saattaa olla avain Krook- ja Rydman-sukujen yhteyteen, sillä Erik Rydman oli upseerina samoissa paikoissa. Niinpä Rydmanin poika Otto Fredrik nai Krookin tyttären Maria Elisabethin Vaasassa.
Peter Krookin tyttäristä toinen naitiin luutnantti Hasselblattille, kolmas nimismies Spolanderille ja neljäs lääninmaanmittari Hasselblattille. Poika Peteristä tuli maanmittari Pohjanmaalla, ja Hans Henrikistä kruununvouti ja varalääninkamreeri samoilla seuduilla. Tämä nai Helena Sofia Chronanderin, lääninrentmestarin tyttären. Heidän pojastaan Hans Henrikistä tuli myös kruununvouti 1700-luvun lopulla; pojan tilinpidot menivät sitten sekaisin ja hänet tuomittiin vankeuteen. Tyttäret naitiin kruununvoudeille, papille ja raatimiehelle.

Takaisin Bulletiiniin

Takaisin Rydman-sivulle

Takaisin Otto Fredrik Rydmaniin