Kari Rydman

Sävellyksiä 1970-74





1970

Op.37 DNA, sinfoninen runoelma. Tähtitieteen, maapallon kehityshistorian (ja science fictionin) harrastus yhtäältä, ja kokeileminen sarjallisia systeemejä luontevammilla konstruktiomenetelmillä toisaalta, johtivat suunnittelemaan jättiläismäistä kolmiosaista teosta, jonka työnimi minulla oli "Tähtisinfonia" tai "Stellar Symphony". Radion musiikkiosaston tädit keksivät sille nimen "Sinfonia alle stelle", josta en pitänyt (mutta se saattaa Radiossa kummitella vieläkin).
Sinfonian pääosa olisi ollut valtavanpituinen "Tähtimatka", 'tyhjää täynnä' oleva superminimalistinen teos, jossa sinänsä tapahtumaköyhän matkan mittaan tulisi vastaan erilaisia maailmoja; kummallisia, bisarreja, elämän kannalta kelvottomia, kunnes päämaali, Epsilon Eridani, antaisi mahdollisuuden uudelle (musiikilliselle!) elämälle. Tätä varten tein melkein vuoden työtä, laskin tähtien parallakseja ja kulmia. Tein kaksi aurinkokeskeistä karttaa n. 30 valovuoden säteellä, keskenään 90° kulmassa, n. 15° toleranssilla, ja päädyin viiden tähden vain vähän polveilevaan reittiin.Olisin kuitenkin tarvinnut sähköisiä soittimia, joiden kehitys tuolloin oli aivan alkuasteellaan, ja käsittely vaikeata. Tämä osa ei koskaan valmistunut.
Ensimmäinen osa, DNA, kuitenkin valmistui. Sen ulkoinen aihe oli maan kemiallinen historia alkuatmosfääristä aina orgaanisten aineitten syntyyn asti. Sisällöllinen ydin oli tiettyihin intervalleihin pohjautuvien motiivien muuntuminen toisiksi, ja yhdisteitten kasvaessa myös teemojen ketjuttuminen ja piteneminen.
Koska yhtä atomia suunnitelmassa vastasi yksi intervalli, kävi kuitenkin nopeasti ilmi, että elämän synnylle oleellisen DNA-molekyylin kerralleen esittämiseen olisi mennyt valtavasti aikaa, jopa tuntikausia. Niinpä päädyin hädin tuskin alkeellisiin aminohappoihin, ennen kuin koko loppu piti ajatella uusiksi.
Konstruktioperiaate osoittautui silti tavattoman antoisaksi. Kemialliset yhdisteet ja niiden väliset reaktiot ovat näin ajatellen täysin musiikillisia tapahtumia. Esimerkiksi veden (= merten) synty eroaa selvästi edeltäneestä: koska vedylle annoin arvon 's.sekunti' ja hapelle 's.terssi', vesimolekyyli saattaa olla esim. tällainen: "c-d-fis-e" (vrt. Sibeliuksen neljäs) eli H-O-H. Hiilen arvo oli muistaakseni 'p.sekunti', ja typen 'p.terssi'. Kun siis pääsin alkeellisten aminohappojen lähelle, fokusta oli vaihdettava. Lähdin seuraamaan erilaisten elämänmuotojen kehitystä, ja päädyin lopulta - viitteellisesti - ihmiseen. Ratkaisu oli kuitenkin (kriitikkojenkin mielestä) epätyydyttävä, ja 70-luvun lopulla aloin kirjoittaa loppua uudelleen. Se on vieläkin kesken.

Op.38 …kuin salama (eli katkelma oopperasta Pernambuco, kirj. pakinoitsijanimimerkki Olli), koululaisparodia 4 solistille, kuorolle ja säestykselle. Esitetty useasti alaikäisten toimesta, joskus yli-ikäistenkin.

Op. 60a Hon går med vinden i sitt hår (Claes Andersson), jazzlaulu, jonka löysin papereistani 80-luvun alussa ja levytin. Mahtava runo, muutaman sanan jatkuvasti kehittyvä permutaatiojakso!

1971

Op.39 Sarja Tuomas Anhavan teksteihin lausujalle ja sinfoniaorkesterille. Osat 2 ("Katson ulos, aivan tyyntä"), 4 ("Tulen ja menen") ja 5 ("Monet monituiset kerrat, kun puut ovat tuulleet"). Sävellys on suoraa jatkoa 60-luvun alun 'puhelauluille'. Ne tuntuivat epäkäytännöllisen vähäeleisiltä, ja halusin laajemman värispektrin runojen ympärille. 2. ja 4. osa ovat suoraan 60-luvulta; ne ovat 'ohuimmat' tekstuuriltaan, mutta täynnä 'psykologisia' yksityiskohtia, pikkulainoja jne.
Viimeinen (5.) osa, ironinen lentämisfantasia perustuu paitsi omaan musiikkiin, myös Sibeliuksen Tapiolan myrskyyn. Sitä ironiaa eivät kriitikot sittemmin, sarjan 1975 valmistuttua, sulattaneet, eivätkä paljon muutakaan... Mutta minä pidän tätä sarjaa eräänä kaikkein parhaimmista töistäni. Lyyrinen ironia ja monipohjaisuus ei ole helppoa, minkä loppujen lopuksi huomaa myös esimerkiksi "Dichterlieben" monista esityksistä (vrt. Seppo Nummen ja minun kirjoitukseni aiheesta Rondossa 60-luvun alussa).
I ja III osa, katso 1975.

Op.40 Lauluja. a) "Maaliskuuta". Hellaakosken tavattoman syvällinen "kevyt" runo. Kuten seuraavakin, se tilattiin johonkin radion tai television ohjelmaan. En voisi kuvitella sen sovittamista pianolle; miten se matkisi fagottia? Ihan samoin kuin 'Wäinämöis-kantaatissa' tein lopusta suomalaisen tangon; arvelin näet että semmoisena tuo loppu tulisi parhaiten ymmärretyksi...
b) "Purjehdin". Edesmenneen onnettoman ystäväni Lasse Heikkilän runo oli kauan vaivannut mieltäni. Koska sen epätoivo oli minusta sukua messun tekstille 'Herra armahda', rakensin sen Mozartin c-mollimessun Kyrien teemoista (joita olin käyttänyt pari vuotta aikaisemmin jo sonata 9:n ('Mesto') 2. osassa.
c) "Niin kaunis on maa". Aihe on nykyään yleisesti tunnettu, 10-vuotiaan oppilaani Tea Partisen kuolema koulutiellä. Refrengi oli tosin ollut jo hiukan aikaisemmin olemassa, kun mietin jotain esitettävää eräälle laulavalle kaksosparille. Mutta silloin aihe ei lopultakaan sytyttänyt; nyt siihen tuli sisältö. Laulu valmistui suunnattoman mielenkuohun vallassa yhden tunnin aikana, ja opetin sen heti seuraavana päivänä Yhtenäiskoulun lapsille. Viisi vuotta laulua pantattiin koulussa, pieteettisyistä, mutta kun se estelyistä huolimatta oli levinnyt aika laajalle, levytin sen lasten kanssa -76. Sittemmin sitä on yleisesti esitetty niin hautajaisissa kuin koulujen kevätjuhlissa; melkoinen oivallus siis elämän monipohjaisuudesta.

1972

Pääsiäisyön messu, Introitus, Kyrie, Gloria, Sanctus, Herran rauha, Agnus Dei, vuoroylistys. Liturgi, solistit, kuoro, soittimet ja urut. Kulosaaren kirkkoherran Tauno Sarantolan tilaus, joka esitettiin samana pääsiäisenä Kulosaaren kirkossa, ja tietääkseni useita kertoja sen jälkeenkin. Jostain syystä en sitä koskaan merkinnyt opusluetteloon.

Op. 60b-c. Ruotsinkielisiä lauluja, johonkin radio-ohjelmaan(?) kevättalvella kirjoitettuja. Lars Huldenin "En visa om idrott" ja "Jag rör mig fort" ovat tänäänkin vahvaa urheilun varjopuolten analyysiä, ja ne nauhoitti loistavalla tavalla xxxx.

Op.41 Ballet a deux. Television tilaus, kirjoitettu kesä- heinäkuussa. Osat: "Syntymä", "Ensimmäinen nainen", "Toinen nainen", "Kolmas nainen". 3. osassa käytin uudestaan sen Ankin 60-luvulla (televisiossa? radiossa?) laulaman liikennelaulun loppua, jonka alun olin jo käyttänyt -68 Sinfoniassa. 2. osassa taas oli aihelmia Tampere-filmin ja 'Kuninkaan varpaitten' musiikista. Hätä ei lue lakia, ja kyllähän monikäyttö joskus jalostaakin...

Op.42 Slåttsmordet, parodinen ooppera lapsille. Rikskonserterin tilaus, jonka esityksissä Ruotsissa olin mukana parin kuukauden ajan pianistina - kunnes sovitin musiikin soitinyhtyeelle. Miellyttävä työ sikäli, että sain leikkiä eri tyyleillä. Nimen 'å' oli alunperin lapsus, mutta otin sen sitten käyttöön bisarrisuussyistä. - Rikskonserterin kirjassa sanottiin:

Slåttsmordet
Kari Rydman (född1936)
Komisk opera i en akt och en tablå (1972)
Libretto: Tonsättaren
Besättning: Sopr, Ten, Bar, pf
Durata: Ca 20'
Uruppförande: Stockholm 1973.03.02
Inger Lindholm, Johan Wretman, Lars Erland Holmlund, tonsättaren
Regi: Gino Samil
Förlag: -
Genom Nämnden för Nordiskt Musiksamarbete (NOMUS) har Rikskonserter kunnat beställa ett mindre musikdramatiskt verk av Kari Rydman, Helsingfors, för turn. på mellanstadieskolor i Stockholms län. Resultatet blev "Slåttsmordet", ett parodiskt litet spel om den traditionella operakonsten. Den innehåller roliga anspelningar på olika musikepoker, och en Greve (bas) sjunger i barock och sedan modern stil, en Grevinna (sopran) i Mozartkoloratur och en Hovmästare (tenor) i romantisk stil.
Uruppförandet skedde i form av en provkonsert 2 mars 1973 i Hässelbystrandsskolan, Vällingby. Turnén omfattade 31 konserter i D- och U-län. Varje konsert besöktes av ca 200 elever. Artisterna var Inger Lindholm, sopran, Johan Wretman, tenor, Lars Erland Holmlund, bariton. Regissör Gino Samil. Kari Rydman själv kåserade om operahistoria vid föreställningarna och spelade piano.
I februari 1974 gjordes 19 konserter i Y-län med en ensemble ur Regionmusiken i Sollefteå. Grevinnans roll sjöngs denna gång av Ann-Cathrin Palme.
Tätä jälkimmäistä esityssarjaa varten tein -74 orkestraation. En itse voinut enää olla mukana tässä esityssarjassa, enkä ole kuullut siitä mitään. - Minua pyydettiin suomentamaan 'ooppera', mutta kieltäydyin; minusta vanha ja kerroksikas ruotsinkieli pystyi ivailemaan vanhoja kliseitä, mutta suomenkielellä ei ole tämänlaisia 'kerroksia'. Tuleva pitkäaikainen vaimoni Elisse Heinimaa (16) oli mukana 'oopperan' sopimustilaisuudessa Tukholmassa. Paluumatkalla laivassa luonnostelin tekstin ensimmäiset rivit.

1973

Op.43 Viatonten valssi. Hellaakosken syvällinen 'simbergiläinen' leikki, jonka syvyys korostui suhteissa Yhtenäiskoulun oppilaisiin. Sittemmin tein laulusta useita versioita (Radion nuorisokuoro, Valkeakosken ryhmät ja Ritvalan Kööri), mutta jostain syystä kappale ei isommin sytyttänyt julkisuutta...

1974

Op.44 Väki ilman valtaa. Kokoillan näyttämöteos. Tanssiteatteri Raatikon tilaus. Tylsä aatteellinen työ, ja kuulostaakin siltä. Minulla ei ole puhtaaksikirjoitettuja nuotteja eikä ääninauhaa tästä laajasta teoksesta.

Op.45 Topelius-laulut, a) "Under rönn och syrén", b) "Fiskaren sjunger i sin båt om qvällen på hafvet", c) "Fridsböner i aftonens lugn". Laulusarja on eräs tärkeimmistä töistäni. Sen lähtökohdat ovat:
1) Käsitys Topeliuksesta loistavana runoilijana, lehtimiehenä, historioitsijana ja ratkaisevana henkisenä vaikuttajana, ja
2) 1800-luvun kotimaisen laulutuotannon ja sen radiossa tuolloin olleiden tulkintojen läpikäyminen.
Takana oli myös Yhtenäiskoulun dokumentaarinen joulujuhlanäytelmä, jonka rakensin niin omista, kuin Topeliuksen alkuperäisteksteistä, dia- ym. esityksistä sekä Ollin Topelius-parodioista. Näytelmän esittivät koulun 14-vuotiaat 8.-luokkalaiset. "Under rönn och syren" esitti luokan oppilas Hanna Ketonen, jolle koko sarja on omistettu.