Kari Rydman

Sävellyksiä 1990-94


1990

Op.87 Introituksia. 17.6.90 vietettiin Sääksmäen seurakunnan 650-vuotisjuhlaa, jonka messu televisioitiin. Kööri oli liturgiassa vahvasti mukana, ja pitkä introitusten sarja alkoi tästä (introitus oli sekamuoto 1. ja 3. Kolm.p.j.s. introituksista). Kööri lauloi alttaripäädyssä myös Kyrie-litanian, sekä evankeliumimotetin op.88a. Sittemmin Kööri lauloi lukuisissa (myös radioiduissa) jumalanpalveluksissa, joihin aste asteelta tuli mukaan muitakin liturgisia osia (ks.opp. 88, 92 ja 93).
Samana vuonna sain Liber usualiksen, josta ensimmäisenä adaptoin jouluintroituksen Hodie Christus natus est, sekä Työväenopiston sekakuoron että Köörin joulukonsertteja varten. Koko alkaneesta vuosikymmenestä tuli sitten vahvasti gregoriaanislähtöisen kirkkomusiikin leimaama; tein kokoelmia, jouduin mukaan liturgianuudistustyöhön, ja kiersin hiippakuntaa kirkkomuusikoita kouluttamassa.

Op.84 Suomalaisia kansanlauluja. Uusi sarja syntyi Ritvalan Köörin tarpeisiin, mistä johtuu laulujen tietty ilmavuus. Monet sävelmistä ovat peräisin vanhasta 'tieteellisestä' kokoelmasta, minkä vuoksi jouduin etsimään kansanrunoantologiasta lisäsäkeistöjä. Jotkut lauluista ovat aika vahvasti konstruoituja, kuten "Pitkä päivä" ja ennen muuta "Totta vaan", jonka toinen säkeistö on minun, ja sävelmäkin uudelleen muotoiltu.

Op.89 Avventura II. Forssan harmonikkapäivien tilaustyö. Kappaleen perusidea syntyi heti: jakso jossa bassoääntä soittaa piccolo ja diskanttia kontrabasso!

Op.91b Tyhjin käsin (Hellaakoski). Häälahja (duetto) Marika ja Mauri Järviselle, jotka siirtyivät To:n kuoroista Kööriin.

Op.88a Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni (Matt.16:24-27). 650-vuotisjuhlaa varten; ensimmäinen uuden raamatunkäännöksen mukainen liturgiasävellykseni. Tarkkakorvainen saattaa erottaa joitakin vaikutteita Cherbourgin sateenvarjojen musiikista.

Op.85b Pyhä yö (Jylhä). To:n kuorojen joulukonserttia varten. Niiden osalta konsertti oli jäähyväinen puoleksitoista vuodeksi, kun tein virkavapaana 57-osaisen Mozart-sarjan radiolle.
Toinen suurempi työ tämän virkavapauden aikana oli Ikaalisten seurakunnan 350-vuotisjuhlien kantaatti Tie, jonka osista yksi ehti valmiiksi jo ennen joulua.

Op.79d-f Piae Cantiones-sovituksia Köörin joulukonserttia varten.

1991

Vuoden -91 työt jatkavat lähes kokonaan edellisen vuoden aihepiirillä. Kantaatti
Op.90 TIE valmistui toukokuussa, ja esitettiin syksyllä Ikaalisten kirkossa. Vaikka Mozart-työ oli hellittämättömän kovaa (ohjelma viikossa 14 kuukauden ajan), sovituksia Köörille syntyi tiheässä tahdissa, ja voi sanoa, että kuoron ohjelmiston varsinainen runko syntyikin juuri nyt.
Kansanlaulujen ja introitusten lisäksi aloin tehdä
Op.92 ordinarium-liturgiaa Liber usualiksen pohjalta. Niitä on sittemmin käytetty Sääksmäen kirkossa ja useissa konserttiyhteyksissä eri puolilla Suomea ja maailmaa.

Op.86c Wiener Kanons. Työ- ja lomamatka perheen kanssa Wieniin. Ensimmäinen kaanoneista on vähän koulumestarimainen (J.J.Fux!), toinen uusi versio Haydnin käyntikortista, kolmannessa on Mahleria, ja neljännessä Bergin Wozzeckia. Wieniä siis, eri ajoilta.

Op.77g-h Ulkomaisia kansanlauluja. Köörin Ranskan konsertteja varten kesäkuussa 1992 (Pariisi ja La Guerche).

Op.88b Itsestään kasvava vilja. Evankelimotetti Köörille radiojumalanpalvelusta varten helmikuussa -92. Oli hauska kuvata pellon kasvun ihme hurjilla kuluilla läpi kvinttiympyrän - ja palata sitten puhtaaseen vanhaan vokaalipolyfoniaan.

Op.94a First nowell. joululaulusovitus Köörille joulukonserttiin. Sarjaan tuli myöhemmin neljä osaa lisää.

1992

Op.77i Jeune fillette. Ritvalan Kööri lähti kesäkuussa konsertoimaan Pariisiin ja maalle La Guercheen. Tämä oli ainoa ranskankielinen kappale, joka uskallettiin ottaa mukaan...

Op.77j Erdö, erdö. Perheen Budapestin matkalla ostin unkarilaisten kansanlaulujen kokoelman, josta Erdö valmistui heti. Muitakin kansanlaulu-luonnoksia tuli paperille, sekä melkoinen määrä kaanon-yritelmiä.

Op.85c Minä metsän polkua kuljen (Leino). Leinon nuoruudenrunot ovat aika lailla Heinen kopioita. Siitä tuli lauluunkin selkeä Mozart sävy sitaatteineen; Köörin kuvaan tällaiset tekstit sopivat tietysti erinomaisesti. 'Metsän polku' valmistui heti, monet luonnokset runosta "Pyhät on pihlajat pihalla" jäivät toistaiseksi luonnoksiksi.

Op.93 Proprium-liturgiaa. 'Liber usualiksen' tutkiminen johti nopeasti ydinkysymyksiin. Alleluiat ja graduaalit osoittautuivat häikäiseviksi ja runsain mitoin hyödynnettäviksi. Kun tyypittelin niitä modusten ja melodiamotiivien mukaan, huomasin, että ne perustuvat muutamiin arkkityyppeihin. Tein ensin joukon käyttö-allelujia Sääksmäen tarpeisiin, ja aloin sitten suunnitella niiden soveltamista uruille. Vuonna -94 laajensin valikoiman kahdeksi kokoelmaksi, jotka kattavat koko kirkkovuoden, ja Tampereen hiippakunta julkaisi ne tuoreeltaan.

Op.94b I Saw Three Ships, sekä op.94:n kolme seuraavaakin englantilaista joululaulua tein Köörin tapaninkonserttia varten.

Op.95 IDYLLI, sävellys Runebergin Hannan 3. laulun osiin perustui ensimmäiseen ja toistaiseksi myös viimeiseen Valkeakosken kaupungin minulle tekemään sävellystilaukseen. Aluksi ajattelin itsenäisyyspäivän aiheeksi 'hämäläisten' runoilijoitten tekstejä, kuten Hellaakosken, Satu Marttilan, Lehtosen ja Helena Anhavan runoja. Mutta joulukuussa sattui silmään Kanava-lehden artikkeli, jossa Teivas Oksala esitteli Hannaa, suomennoksineen. Tammikuussa Teivas lähetti käsikirjoituksen ja äänittämänsä lukunauhan; helmikuussa (Mozart- vuodesta toivuttuani) aloin kirjoittaa. Kappale valmistui lopullisesti lokakuun lopulla; siitä tuli puolituntinen sinfoninen runo orkesterille, kuorolle ja solisteille, ja sen esittivät yhtyneet kuorot solisteineen, sekä vahvistettu orkesteri 6.12.92 minun johdollani.

1993

Op.91c Helavalkea. Köörille helluntaiksi -93. Esityksessä avustivat Järvelän pelimannit. Kappaleesta tuli eräs Köörin tunnuksista. Se julkaistiin seuraavana vuonna Köörin ensimmäisessä nuottivihossa kansanlaulujen ja Op. 85c:n kanssa.

Op.96 Kiinalaisia runoja kuorolle. Holhottavakseni joutui elokuussa -93 kuuden nuoren naisen muodostama 'Valkeakosken tyttökvintetti'. Kun sille täytyi nopeasti keksiä laulettavaa, tuli mieleen Op.32:n laulu "Lyhtyjuhlan aikaan", jonka samanikäinen neitokvartetti (Pirkan neidot) lauloi 25 vuotta aikaisemmin. Purin heikoksi menneeltä nauhalta tämän varsin nätin laulun, sovitin sen uudelleen - ja kiinnityin myös uudelleen Pertti Niemisen kiinalaisteksteihin. Tein heti kolme uutta lyyristä kiinalaista, jotka ovat vielä osittain kesken, sillä Kööri ei ollut niihin spontaanin ihastunut.

"Paratiisin lapset". Mollbergin uuden elokuvan musiikin idea oli määritelty käsikirjoituksessa: kaikki musiikki, olipa se "kovan luokan" tanssimusiikkia, cocktailkutsu-pianistin klassista, häämarssia tai loppukohtauksen oopperaa, tuli perustua samaan aiheeseen "kontakt". Sarja variaatioita siis, äärimmäisen erilaisiin tyylilajeihin. Sain tilaisuuden tehdä jälleen pari uutta "Joachim A. Krenz"-sävellystä. Elokuvaprojekti meni minun osaltani sittemmin huonosti, sillä Mollberg ei kelpuuttanut parhaita kappaleitani, eikä maksanutkaan sovinnolla.

Op.59 Heiluu, huojuu omenapuu ja Kultani on poissa. Köörille, jatkoksi muille marilauluille. Jälkimmäinen on ollut työn alla jo 70-luvulta asti, mutta vasta nyt tuli ensimmäinen kelvollinen sovitus.

Op.97 Puhallinkvintetto. Jatkoa gregoriaanisen liturgian tutkimiselle; se on totisesti monessa mielessä myös soittimellista!

Op.91e Isä puhuu joulusta. Valkeakosken Sanomien edesmennyt päätoimittaja Tapio Karreinen oli erinomainen kirjoittaja. Hänen työväenopiston kuoroja varten kirjoittamansa suomennos "Hebrealaisten orjien kuorosta" on selvästi parempi kuin se jota Kansallisooppera käyttää. Tämä viehättävä jouluruno kuuluu hänen pääasiassa tilausrunoja sisältävään kokoelmaansa, ja tein sävellyksen alunperin Tyttökvintettiä varten. Kantaesitys tapahtui kuitenkin Köörin joulukonsertissa Sääksmäen kirkossa.

Op.22b Sonata VII. Koska tutkijat alkoivat piirittää minua yhä tiheämmin, minun oli käytävä paperini lävitse, ja siivottava pitkään kesannolla ollut opusluettelo ajanmukaiseksi. Kun kävin läpi säilyneitä nuotteja ja luonnoksia, huomasin muun muassa, että kryptinen Sonata VII oli viittä vaille valmis luonnos. Se ei ollutkaan n. vuodelta 67-68, kuten vanhemmista papereista luulin, vaan aloitettu (ja pääosin valmiiksi kirjoitettu) joulupäivänä -63, viikkoa ennen kuin Sonata VI valmistui. Huomasin, että VII oli aivan järkevä luonnos, ja kirjoitin sen valmiiksi. Lyömäsoitinosuuden kirjoitin uusiksi; ja huomasin kirjoittaessani, että katsoin nuottia jonka olin kirjoittanut päivälleen 30 vuotta aikaisemmin. Sonata ei ilmeisesti valmistunut, koska ajatukset tuona tuotantoni   hirmuisimpana vuonna alkoivat suuntautua toisaalle. - Nyt vanhoilla päivillä eivät dodekafonia tai muut vanhan modernismin menetelmät enää tunnukaan niin kauheilta kuin joskus. 'Pihtipudas-kvintetti' osoitti sen minulle pari vuotta aikaisemmin, kun se soitti Pianokvinteton (Op.10). Nyt pystyn jo rekonstruoimaan, ei, jopa nauttimaan vanhoista nuoruudenaikaisista ajatuksistani.

Op.85d Katsokaamme kauan näin. Laulu peruskööriläisen Hannele Pajuojan ja Panu Uotilan häihin. Melkoinen kokoelma lainauksia, mutta soi nätisti...

1994

Op.98 Avventura III orkesterille. Perheen työmatkalla -89 Pohjois-Italiaan, Reggioon ja Castelnovo ne' Montiin, syntyi paljon musiikkia. Reggion Apenniineilla, Castelnovossa tein (luentojen aikana) laulun (Op.91d) Mollbergin elokuvaan 'Ystävät, toverit', sekä melkoisen määrän soitinmusiikkiluonnoksia. Avventuran 2. osan (painajaismaisen itsepintaisen ja ruman) tein lähes valmiiksi, mutta lopullinen puhtaaksikirjoitus tapahtui vasta nyt. 1. osan (joka perustuu poikavuosien barokkiteemaan 'Lauda Sion Salvatorem') sointukulut ja äänenkuljetukset luonnostelin samalla kertaa, mutta se, samoinkuin 3. jäivät vielä kesken.

Op.87k, op.93f-g jne. Kirkkomusiikki on tehty Köörin neljää radiojumalanpalvelusta, piispantarkastusta ym. tilaisuuksia varten. Op.93f:ssä käytin runsaasti duuri-molli-poikkiteloja, joihin Kööri oli juuri ihastunut Byrdin 'Ave verumissa', jonka se juuri oli esittänyt kevättalven kirkkokonsertissaan. Samalla aloin vakavissani valmistella kokoelmaa Allelujista; sekä teoriassa että käytännössä katsoin olevani kypsä tuomaan yleiseen käyttöön jotain uutta(!) ja käyttökelpoista. Ensimmäinen ALLELUIA-kokoelma valmistui elokuussa. Siinä on 15 eri alleluiaa, jotka on sovitettu yhteensä 34:lle kirkkovuoden pyhälle. Lisäksi siinä on teoreettinen osa, joka käsittelee A:n historiaa, muotoa, nuotitusta, esitysmahdollisuuksia jne. Kokoelman   julkaisi tuoreeltaan Tampereen hiippakunta, ja se julkistettiin 18.10. Lahden kirkkomusiikkipäivillä. Samantien ryhdyin valmistelemaan kokoelman toista osaa, joka täydentää alleluiat koko kirkkovuotta käsittäviksi, sekä selvittelee kirkkosävellajeja ja sävelmien sisäisiä konstruktiotapoja. Kokoelma julkaistiin heti alkuvuodesta -95. Vuodesta -94 tuli siis varsinainen sakraalimusiikin vuosi, tavattoman innostava uusien alueitten tutkimus- ja valtausaika. Ehkä 1000 tai 1500 vuotta vanhat melodiat ovat häikäiseviä, ja minun tehtäväkseni jäi niiden tuominen nykyihmisen korville, ihmisen jolla on takanaan ja tiedossaan juuri tuon verran modernia musiikinhistoriaa.