Ufon agilitysaavutukset kolmosissa, osa 2

Porvoo, perjantaina 29.6.2001. Ilmassa on suuren agilityjuhlan tuntua. Keli on kohdallaan. Koira on valmis siirtymään ballistiselle radalle. Seurana on PORSK ja tuomarina Mia Puruskainen. Rata näyttää melko hyvältä jos ei lasketa mukaan sitä, että aan jälkeen koiran on tarkoitus mennä edessäolevan putken kauempi pää ja Ufolla on tunnetusti tapana valita alastulokontaktia seuraava este ihan itse... Niskavillat nousevat. Sydän läpättää. Lähtölupa tulee. Emäntä yrittää jättää koiraa, mutta omin aikoineenhan se lähtee läpi renkaan eteenpäin. Emäntä leikkaa sen takana vasemmalle ja ohjuksen lentoreitti kääntyy yli kakkosaidan. Tiukka oikea yli kolmosen ja suoraan urku auki aalle. Räjähtävä kontaktivirhe aan alastulossa ja suoraan putken ekasta päästä sisään. Emäntä jää kuin nalli kalliolle. Huuli pyöreenä voi vaan todeta että hups ja jatkaa matkaa tukevasti hyllyyntyneenä. Takasinpäin kepit, eteen aita ja 180 astetta aita siististi. Eteen aita, suoraan keinu ja keinulta takasin vasemmalle siihen samaan päähän putkea mistä äskenkin mentiin. Siitä koiran suunnassa vähän vasemmalle neliöstä sisään yli aidan ja ulos putkesta, jonka kaarre palauttaa koiran neliön ulkopuolelle oikealle sivulle. Siitä aidan yli takasin sisään, suoraan aidan yli takasin ulos, toinen aita lievästi vasemmalle, 270 astetta takasin sisään ja siinä kohtaa jotain menee lievästi käpälään, sillä koira ei hyppää esteen yli vaan esteen läpi. Aivan, PORSKilla on käytössä estesarja jossa siivekkeet koostuvat rimakehikosta jonka sisällä ei ole umpilaudoitusta, vain yksi poikkirima. Ufolle on ihan sama mitä hypätään, joten se hyppää sen siivekkeen läpi yli riman. Kaikkea sitä näkee kun vanhaksi elää. Jatkamme ulos neliöstä oikean sivun aidan yli, ja sitten puomille josta luonnollisesti täydelliset kontaktit kun kerran ollaan jo hyllyllä. Eteen aita ja muuri, ja se on siinä. Jos nyt jotain positiivista niin tätä hyllyä ei tarvinnut hakea kovin kaukaa. Ja emännällä oli peevelin hauskaa ajomatkalla, kun luotettavasta hopasta oli iskarit päreinä ja Porvoon motari on melkoista peltoa eli meininki paikalle saavuttaessa oli kuin viikinkikeinussa. Kyllä kaikesta aina jotain kivaa löytyy, kun tarpeeksi kaivaa.

Kesäkuun 30. päivä lauantai vuonna 2001 jäänee historiaan Ufon kaikkien aikojen parhaana tulospäivänä. Se kun teki kolme starttia ja sai kolme kumatulosta, enkä nyt ihan heti näe tämän tapahtuvan uudestaan. Ufosta kun voidaan sanoa monta hyvää asiaa, mutta varmaksi sitä ei ihan ensimmäisenä viitsi mainita. Tokihan syy on enimmäkseen emännässä, mutta se on toinen juttu! Enivei, Ufon ensimmäinen kuma oli vitonen ja se tuli Citybelgien kisasta Malminkartanosta. Tuomaroimassa oli Ritva Herrala ja aurinko hymyili kilpaa emännän kanssa. Videonauhalta puuttuu alusta pätkä, kun kuvaajamme aloitti nauhoituksen ja lopetti sen katsoakseen onko kamera päällä. Mutta sen mukaan mitä nauhalla näkyy, voisin väittää että se meni näin: Ufo hyppäsi ykkösaidan joka oli kentän vasemmassa alareunassa halkaisijan suuntaisesti. Siitä 90 astetta vasemmalle aita, ja 120 astetta oikealle putki. Tässä kohtaa kuvaajammekin oli jo hereillä, ja on muuten tosi rumaa irvailla toisen kuvauksista kun toinen hyvää hyvyyttään suostuu kuvaamaan, vaikkakin tämä nimeltä mainitsematon Jouni on tehnyt saman alunlyhennystempun useampaan otteeseen! No, pottuilut sikseen ja eteen aita ja toinenkin, 180 astetta oikealle aita ja eteen kepeille, joiden aikana emäntä leikkasi koiran takana vasemmalle puolelle. Siitä suoraan eteen aita, 90 astetta vasemmalle aita ja eteen putkeen joka oli miedosti makkaralla. Ulos koiran suunnassa jyrkästi oikealle aita, eteen rengas ja 180 astetta vasemmalle aita. Suoraan aita ja erittäin jyrkkä vasen putkeen, joka ei ihan kaikilta onnistunut mutta tällä kertaa Ufoa lykästi. Suoraan putkesta eteen aita ja siinä se vitonen sitten tuli, ilmeisesti emäntä vedätti liikaa kun koira tuli ulos eikä ehtinyt nähdä aitaa joissa sovittaakseen askelia. No joo, suoraan eteenpäin vielä yksi hyppy ja olimme maalissa vitosella, sijoitukseksi tuli 15. ja emäntä hymyili kuin Hangon keksi tai Naantalin aurinko, sillä Ufon kanssa on ihan järjettömän mukavaa olla radalla silloin kun se kulkee. Suosittelen!

Ufon toinen kuma olikin sitten jo nolla, ja kummallista kyllä se teki sen TR-kisassa! Eli Citybelgien toisen startin tuomaroi edelleen Ritva Herrala ja se sujui näin: Emäntä jätti Ufoa sen pari metriä mitä se suostui jäämään ja sitten mentiin housut (siis Ufon) liehuen yli ykkösaidan ja putkeen, joka oli suoraan edessä ja aivan suorana. Sieltä koira jatkoi suoraan eteen aidalle ja vienosti vasemmalle seuraavalle aidalle. 180 astetta vitosaita, 90 astetta vasemmalle kutosaita ja sitten tuli kohta mikä monelta meni käpälään. Nääs kun sen aidan jälkeen oli tarkoitus mennä suoraan takasinpäin vasemmalle ja jatkaa kome neljäsosaa täydestä ympyrästä ennen seuraavaa aitaa (vitosaita), niin sehän ei ihan kaikilta taipunut kun koiran edessä oli muitakin esteitä tarjolla. Ufokin teki iiiisooon paimenkaarroksen, mutta suostui kuin suostuikin tulemaan sieltä hanskaan ja yli seuraavan aidan! Siitä suoraan eteen kepit, joiden jälkeen tuli seuraava ansapaikka eli suoraan eteen aita ja siitä 180 astetta puomille vaikka edessä oli monenlaista muutakin kohdetta valittavaksi. Yllättävää kyllä, emäntä sai Ufon kammettua puomille ja jopa ne kontaktit sieltä tulivat! Sieltä tultiin alas ja mentiin äskeinen kutosaita toiseen suuntaan, vitosaita toiseen suuntaan ja suoreen edessä ollut aita, josta 180 astetta oikealle aita ja eteen A. Tässä vaiheessa oltiin selvitty jo niistä kohdista mistä sen hyllyn piti tulla, ja videolta näkyy kuinka emännän sydän pyrkii ulos t-paidasta. Mutta matka ei ollut vielä ohi, vaan jatkettiin eteen putki joka kaartui vienosti oikealle, siitä eteen aita ja eteen aloitusaita ja olimme maalissa nollalla! Hiihaa! Vasta meidän yhdestoista startti kolmosissa ja jo päästiin nollakantaan! Ufolla oli hyvä groove päällä, toisin kuin Silillä... Lopullinen sijoitus oli neljäs, mutta kun meidät voitti Helmi, Venla ja Penni niin ei siitä voi kovin pahoillaan olla. Pennille hävittiin kahdeksan kymmenystä eli ihan hyvä oli tahti.

Koska tämä määrä magiaa ei meidän herkkupeffoille riittänyt, lähdettiin Citybelgien kisoista jatkoille Tampereelle. Sen verran meni pitkäksi Silin kanssa, että jouduimme perumaan Ufon ekan startin kun YLÖKK aloitti iltakisansa kolmosista. Mutta toiselle ehdimme ja se oli sentään hyvä se! Vieläpä kun kävi niin että se startti mihin ehdittiin oli TR-kisa ja saatiin tuomari Vesa Sivosen radalta oikein nollakin! Näin Ufo sen teki: Aloitus ei taas oikein meinannut onnistua kun sinne radalle olis pitänyt päästä ihan heti sillä sekunnilla kun panta irtosi kaulasta. On se hienoa kun on koiralla intoa... No joo, onneksi emäntä jätti sen sen verran kauas ykkösaidasta että rima pysyi ylhäällä pienestä varaslähdöstä huolimatta. Siitä viistoon oikealle aita, hieman jyrkemmin oikealle aita ja mielenkiintoinen kohta. Nääs kun suoraan edessä oli putki mutta tarkoitus oli tulla 180 astetta viereiselle aidalle. Ihan kaikilta ei kääntynyt, joten oli kaksiverroin kummallisempaa että vanha putkiohjus Ufo kääntyi vieläpä melko siististi! Siitä jatkettiin koirasta oikealle aita ja melko kireästi vasemmalle aita ja vielä hieman oikealle aita ennen kuin päästiin puomille. Taisi tulla muuten Ufon uran upeimmat kontaktit, se vaan juoksi täysiä kaikki neljä tassua pinnoille. Milläköhän noita sais lisää? Sitä miettiessä jatkoimme oikelle aidan, 180 astetta oikealle aita, 90 astetta vasemmalle ja kepit. Ufo sujahti sukkana kepeille ja emäntä pääsi vaihtamaan sen takana vasemmalle puolelle. Suoraan eteen rengas (oikealla oli aita, siksi oli pakko saada emännän vetovoima vasemmalle) ja putkeen jälkimmäisestä päästä vasemmalle. Putkesta ulos ja se oikealla ollut aita joka nyt oli suoraan edessä, 180 astetta ja aita joka siis oli jo renkaan toisella puolella. Siitä oikealle siihen ensimmäisenä ansana olleeseen putkeen, josta tultiin ulos nelosaidalle, siitä vasemmalle aita, tiukka oikea aita ja eteen aita ja olimme taas maalissa nollalla! Emäntää tosin jo alkoi hieman pyörryttää, kun oli tullut tehtyä sen verran monta käännöstä radalla. Kun tulokset sitten laskettiin, Ufon aika riitti viidenteen sijaan eli meidän ohi meni Sisu ja kolme belggaria, ei hullumpaa tämäkään tahti! Mutta tässä kohtaa alkoi emännän takki olla kyllä jo aika tyhjänä kaikesta tästä tunnekuohusta. Jäljellä oli vielä Silin agility ja toko, onneksi ei tällä kertaa ilmoittauduttu siihen yökisaan. Tämmösiä päiviä kun saisi kisa-allakkaansa enemmänkin, niin mikäs olis ihmisen kisaillessa. Kolmesta kisasta kolme kumaa pistää kummasti suupielet tapailemaan toisiaan takaraivolla.

Tähän tulee kuvaus Ufon ekasta hyllystä HAU Openissa, just kun emäntä ehtii sen vääntää. Ei jäänyt vikaksi!

Tähän tulee kuvaus Ufon tokasta hyllystä HAU Openissa, just kun emäntä ehtii sen vääntää. Ei jäänyt vikaksi!

Tähän tulee kuvaus tämän vuoden päähyllystämme, just kun emäntä ehtii sen vääntää. Alunperin oli kyllä tarkoitus päästä Open SM-finaaliin tänä vuonna...

Tähän tulee kuvaus Ufon seuraavasta agirotuhyllystä, just kun emäntä ehtii sen vääntää. Ei elastiikka riittänyt. Emännässä.

Tähän tulee kuvaus Ufon Open Class radasta, just kun emäntä ehtii sen vääntää. Tämä oli kivaa, tultiin kymmenenneksi!

Tähän tulee kuvaus Ufon kolmannesta hyllystä HAU Openissa, just kun emäntä ehtii sen vääntää. Ei jäänyt vikaksi! Se on kuulkaa ihmeellinen asia tämä kapipeist.

Ufon agilityura ykkösissä

Ufon agilityura kakkosissa, osa 1

Ufon agilityura kakkosissa, osa 2

Ufon agilityura kakkosissa, osa 3

Ufon agilityura kakkosissa, osa 4

Ufon agilityura kakkosissa, osa 5

Ufon agilityura kakkosissa, osa 6

Ufon agilityura kakkosissa, osa 7

Ufon agilityura kakkosissa, osa 8