Nimestäni

Isäntähän ei siis alunperin ollut kauhean innostunut ajatuksesta ottaa toinen koira. Jos ihan tarkkoja ollaan, emäntä jyräsi isännän sili-äksi saadakseen ikioman aussien. Moisen valtataistelun seurauksena isäntä sitten ilmoitti, että hän saa ainakin valita koiran nimen ja siitä ei kiistellä. Ja niinpä meidän perhe alkoi odottaa pikku Pahvia. Lopulta isäntä kuitenkin havaitsi ettei Pahvi ole oikein jämäkkä ja näpäkkä nimi kiljuttavaksi agilitykentällä. Niinpä eräänä iltana koirapuistossa, kun aurinko jo hissuksiin laski ja Ufo pallersi raivohulluun tyyliinsä jonkun viattoman kävyn tai kepin kimpussa, käytiin seuraavanlainen keskustelu:

I: - No mikäs sille sitten laitetaan nimeksi?

E: - Emmä tiedä.

I: - Kyllä se nyt pitäisi päättää, kun se pentu tulee kohta.

E: - Joo. Internetissä olisi sellainen saitti, missä on 70000 nimeä, sieltähän voisi katsoa.

I: - Jaa.

E: - Ne on tosin ihmisen nimiä.

I: - No ei siitä mitään Maarittia tule!

E: - No en mä nyt ollut Sirkka-Liisaa ajatellutkaan.

I: - Sirkka-Liisa. Hmmm. Sili. Joo. Sili. Se se on, siitä tulee Sili

Näin loihe lausumaan isäntä, ja näin myös tehtiin. Kasvattajakin taisi olla hieman helpottunut kun ei pennusta tullutkaan Pahvia... Emännän vääräleukakaverit sitten myöhemmin tiedusteli että miksei siitä tullut Pirkko-Liisaa, mutta se on jo toinen juttu!