Silin ensimmäinen kakkosluokan kisa olikin sitten hieman aiottua aiemmin, eli menimme harjoittelemaan eloa kakkosena JAUn epävirallisiin kinkunsulatuskisoihin Järvenpäähän 30.12.2000. Tuomaroimassa oli Juha Korhonen, ja rata oli melko lailla kiva kakkosluokan rata. Ufo voitti, ja vaikkei Sili nyt ihan samassa sarjassa paininutkaan niin sai sentään tuloksen elämänsä ensimmäisestä matolla käydystä kisasta. Tulos muodostui seuraavanlaisesti: Alun aita, rengas, 180 astetta aita, putki ja suoraan kaksi aitaa meni puhtaasti. Niiden jälkeen oli melko kaukana suoralla linjalla A, joka houkutteli Siliä sen verran sivuun että ponnistuskohta seuraavalle esteelle tuli myöhässä ja rima tippui. Puomi tuli nätisti, keppien aikana liikkuivat kyllä enemmänkin leuat kuin jalat mutta päästiin nekin perille, niiden jälkeen tiputettiin uudestaan se sama rima kun koira pyöri jaloissa ja haukkui sen sijaan että olisi katsonut mihin mennään; olisi varmaan auttanut jos emäntä olisi ohjannut toiselta puolelta. Aan kontaktit tuli nätisti mennen tullen, pussi, muuri, pari aitaa ja jälleen kaunis puomi, kolmannella kertaa se yksi rima pysyi jo ylhäällä ja sitten emäntä puski Silin ohi aidan, ja sen korjaamiseen meni sekuntitolkulla aikaa ja saatiin kielto. Mutta sen aidan jälkeen oli enää yksi aita, ja tuloshan sieltä sentään tuli, eli 15 pistettä virheistä ja 9.07 yliajasta teki yhteensä 24.07. Ei hullummin koiralta joka ei ole koskaan mattoalustaa nähnytkään! Sijoitus jäi mysteeriksi, mutta tuskin tuolla pistemäärällä kovin korkealle yllettiin, eikä tuolla nyt niin suurta väliä ole muutenkaan. Mukavaa oli, ja se on aina pääasia. Ja se, että Ufo tienasi kisarahat takaisin korkojen kanssa! Kuten sanonta sanoo, tärkeintä ei ole voitto vaan hyvät palkinnot...

Silin ensimmäinen virallinen kakkosluokan rata nähtiin sitten FinnPa-hallissa loppiaisena eli 6.1.2001. Tuomarina oli Martti Salonen, ja toisin kuin Ufo, Sili sai jopa tuloksen. Se nyt oli viimeinen tuloksen saanut, mutta huonokin tulos on enemmän kuin hylly. Tulos oli suht täydellisesti emännän ansiota, kuten aina. Eli alussa oli rengas ja A, ne mentiin yhtä matkaa. Emäntä käänsi Silin pois ansa-aidalta liian kiirellä kun luuli ohjaavansa Ufoa, sillä seurauksella että Sili hyppäsi seuraavan aidan karvan verran myöhässä, ja laskeutui niin lähelle sitä seuraavaa aitaa, ettei ehtinyt ottaa väliaskelia ja ponnistaa rauhassa vaan lähti lentoon saman tien ja laskeutui liian aikaisin, jolloin tietenkin rima tippui. Sen jälkeen käännös keinulle sen verran tiukasti ettei koira ehdi muille aidoille, ja sitten emäntä ohjasi taas Ufoa. Nääs kun Ufo jatkaa kontaktipinnalta sen puolimmaisen esteen, missä emäntä on, niin kun keinun jälkeen oli jatkoa luvassa oikealla puolella, emäntä tutustui rataan Ufo mielessään ja vaihtoi puolta keinun takana. Sili on aiemmin kestänyt moisen manööverin, mutta tällä kertaa neiti hyppäsi pois keinulta jai jäi kiroilemaan emännälle. Eikä lähtenyt mukaan, vaikka emäntä yritti kääntää takaisin keinulle. Siinä pyöriessä meni semmoinen kuutisen sekuntia hyvää aikaa kankkulan kaivoon, mutta lopulta matka jatkui, ja hienosti jatkuikin. Koko loppurata mentiin melkoista vauhtia ja puhtaasti, ja kepitkin irtosivat jo neljään sekuntiin. Tällä radalla oli vielä semmoinen pikantti homma, että emäntä tutustui ensimmäistä kertaa kisauransa aikana rataan väärin, joten viimeiset viisi estettä piti improvisoida. Niin siinä käy kun on sama pää kesät talvet. Muuten lonkalta heitetty ratasuunnitelma toimikin, mutta Sili ehti pyörähtää pienen partis-tyyppisen kunniakierroksen ennen putkea. Ne on kyllä kovin vauhdikkaan näköisiä tommoset kunniakierrokset, mutta aikaa ne syö. Sitä ei tällä radalla ollut liikoja jaossa; vain ekat kolme koiraa saivat nollan (joukossa ATD:n Allu, aaltoja!) ja niiden jälkeen alkoi tulla ajanylityksiä. Eli kun Sili ei ole vielä kakkosluokan kisaajaa nähnytkään, niin eipä tuo mikään ihme että se sai niiden keinulla töhrätyn kuuden sekan lisäksi viisi sekkaa muuten vaan. Hidas se ei kyllä ole, pitäisi vaan saada se energia suunnattua eteenpäin vievään liikkeeseen sen sijaan että lennetään korkealla ja heitellään voltteja. Lopputulos oli siis 21.01 ja sija 19, eli menihän se paremmin kuin Ufon ensimmäinen kisa kakkosissa mutta meillä on varaa parantaa vielä hurjasti!

Toinen virallinen yrittämämme kakkosissa tapahtui Kaarinassa 14.1.2001. TSAU oli organisoinut vallan mainiosti kisat, joita tuomaroi Ritva Herrala. Maneesi oli pehmeäpohjainen ja kisakone hieman pehmeäpäinen "synnytettyään" edellisellä viikolla ne kauan odotetut valepennut. Vallan mainiosti Sili silti kuunteli, jälleen kerran liian mainiosti jos tarkkoja ollaan. Alussa oli kolme aitaa oikealle, niistä toinen tippui kun koira tuli ykkösaidan yli semmoisella innolla että laskeutui huonosti kakkosen ponnistusta varten. Mentiin kolmosaita ja käännyttiin takaisin yli maassa lojuvan kakkosriman putkeen. Tarkoitus oli että koira olisi irronnut putkeen ja emäntä vaihtanut puolta putken sisäkaarteeseen, mutta koira liimaantui oikeaan jalkaan kuin kärpäspaperi, ja oli täysin selvää että jos emäntä yrittää vaihtaa puolta, koira pysähtyy ja saa kiellon. Niinpä emäntä jatkoi tyynen rauhallisesti ulkokaarretta ja tuli renkaalle ja siitä kepeille väärällä puolella. Onneksi Sili sentään pujottelee väärältäkin puolelta, niin päästiin kepit loppuun kunnialla, aikaa niihin meni 5.5 sekkaa eli pari sekkaa enemmän kuin mihin Sili treeneissä pääsee oikealta puolelta ohjattuna. Sen jälkeen oli takaisinpäin palaava aita, jonka emäntä mokasi sillä, että kun koira oli jo menossa aidalle, emäntä komensi tänne. Ja kun koira kuuntelee ihan liian hyvin, meni esteen ylitys räheltämiseksi. Vaan yli päästiin, ja yli seuraavankin esteen ja keinun (upeat kontaktit, hyvä tasainen vauhti). Suoraan aidalle, käännös takasin viereiselle aidalle (tässäkin välissä koira ehti heittää partispyörähdyksen) ja ylös aalle. A ei sitten onnistunutkaan ihan suunnitelmien mukaan, kun karvainen kaunottaremme jäi aan harjalle eikä meinannut tulla sieltä alas. Videonauhan toditusaineisto kertoi että siinä meni viisi suomalaista standardisekuntia kun Sili hiipi kontaktipinnan yläosaan, mistä se ampaisi kuin raketti eteenpäin. Kaksoishyppy, toinen putki, uudestaan keinu ja jälleen nätisti. Keinun jälkeen Sili tuli suoraan emännän jalkoihin vasemmalle puolelle, jolloin emäntä joutui juoksemaan kohti edessä olevan esteen oikeaa reunaa että saisi koiran yli. Koira lukkiutui esteeseen ja emäntä koitti vaihtaa puolta takaisin vasemmalle mihin rata jatkui, jolloin jo ponnistusvaiheessa ollut koira pysähtyi kuin seinään, heitti raivoisan piruetin ja hyppäsi sitten täydestä pysähdyksestä suorin jaloin yli esteen. Siitähän tuli luonnollisesti kielto ja aikaakin taas tuhraantui. Vielä loppusuoran kaksi aitaa ja olimme maalissa 10 virhepisteen kanssa ajalla 54.70, eli kun ihanne oli 44, niin ylimääräistä tuhraantui taas se 10 sekuntia. Tosi raivostuttavaa, kun koiralla on isot liikkeet ja hirveä draivi ja tuloksissa näyttää ihan siltä kuin se olisi eläkettä odottava bernhardilainen. Tästähän pääsisi sillä ettei kisaisi ennen kuin koira on opettettu taas tälle vauhtitasolle, mutta kun emäntä on täysi masokisti ja korviaan myöten addiktoitunut kisa-adrenaliiniin, niin ei auta itku markkinoilla. Onhan se tapa treenata tämäkin, ja ainakin näkee koko ajan missä kisakunnossa ollaan! Vauhtimasiinamme Ufo oli jälleen kerran erinomainen varoittava esimerkki siitä mitä tapahtuu kun koiran vauhdin nostaa liian nopeasti.

Se hyvä puoli näissä kokeissa on näyttelyihin verrattuna että näistä saa raakaa numeerista faktaa. Niinpä voin ihan empiirisen todistusaineiston pohjalta kertoa että 21.1.2001 Keravalla tuli tehtyä meidän perheen kaikkien aikojen huonoin virallinen tulos, jos ei noin miljoonaa Ufon hyllyä lasketa. Ufo ei päässyt hyllysaldoaan kasvattamaan kun juoksi kita auki päin keppiä joka kanitti maahan, ja tästä seuranneen reiän johdosta sai kolmiviikkoisen antibioottikuurin ja kisakiellon. Sili sitten yritti yksin saada oman kakskymppisensä ja Ufon hyllyn, ja kääri tuloksen 46.71. Ankeaa. Alusta kerrottuna juttu menee näin: JAU oli järjestänyt talviset kisat Keravan maneesiin, ja tuomareiksi oli kutsuttu Ritva Herrala ja Soini Saarela. Näistä jälkimmäinen tuomaroi kakkosluokan. Rata oli sellainen melko tyypillinen Soikan rata, eli hanskassa olevalla koiralla sai pistellä melkoista haipakkaa että pääsi ihanneaikaan, mutta sinne pääsi kuitenkin. Koiralla joka ei ollut hanskassa pääsi hyllylle, mutta ansat olivat kuitenkin ihan järjellisiä eli ahistavia miinoituksia ei kentällä näkynyt. Eipä tämä olisi välttämättä huolestuttanut laisinkaan, mutta kun siellä kentällä oli pöytä ja asento oli maahan. Sitä voisi luulla että Sili osaisi tämän manööverin, varsinkin kun se menee sen melko kivuttomasti treeneissä. Videonauhan kertoman mukaan kuitenkin vietimme pöydällä 28 sekuntia ennen kuin kasassa oli ne vaaditut viisi. Syvä huokaus. Ja taas ollaan asioiden edellä. Alussa oli kaksoishyppy, jonka taakse emäntä jätti Silin, mutta Sili varasti törkeästi. Vasemmalle kaksi aitaa, putki, keinu, aita, putki ja pöytä. Tähän mennessä saldona oli vitonen, kun Sili tuli keinulta emännän jalkoihin ennen kontaktia. Se bongasi pöydälle ja meni pienellä suostuttelulla maahan ja sinkosi ylös kuin ammuttuna. Lisää maanittelua ja se meni taas maahan ja syöksyi ylös. Lisää maanittelua ja se ryömi kuin kihtinen vanhus jonkinlaiseen makuuasentoon, jossa se ryömi pöydän reunalle ja antoi emännän nenään pusin. Olihan se kauhean söpösti tehty, mutta laskenta lakkasi siksi aikaa kun ryömittiin peppu ylhäällä... Siihen se sitten jäi, ja yhtäkkiä ei ollut enää kiire mihinkään. Kun lähtölupa lopulta tuli, koira näytti hämmästyneeltä. Puomia seurasi suora joka meni todella hyvin kun koira irtosi eteenpäin, siinä oli aita, rengas ja aita. Sen jälkeen jyrkkä kulma takasinpäin kepeille, jotka sujuivat kolmeen ja puoleen sekkaan eli ihan treenivauhtia. Yli pituuden ja taas putkeen, johon ei sitten enää irrottukaan vaan emäntä joutui saattamaan ulkoreunaa aalle, josta otettiin kontaktivirhe alastulossa mutta ainakin se tuli vauhdilla eikä jäänyt ensin viideksi sekkaa ryömimään ja sitten ottanut virhettä! Muuri, käännös aidalle meni väärällä askelluksella kun emäntä käänsi turhan tiukasti, ja rima tippui. Tokavikalla aidalla tulikin sitten rima alas ikäänkuin samaan laskuun, koira kääntyi kohti emäntää riman päällä kysyäkseen suuntaa kun viimeinen este oli jemmassa takana. Vika rima pysyi paikallaan ja lopullinen tulos oli siis 20 virhepistettä ja 26.71 sekkaa yliaikaa. Lupaan olla kiroilematta kymmenen sekan ajanylityksiä enää tämän jälkeen.

Vääksyn sitten valloitimmekin oikein rynnäköllä, harvempi koira sieltä kotiin palasi niin runsaan pistesaaliin kanssa. Sääli vaan, että tässä meidän lajissa niitä pisteitä ei ole tarkoitus kerätä. Päivä oli lauantai, 27.1.2001, paikka oli kerrassaan upea halli ihan siinä harjunsyrjässä ja tuomarina toimi ekassa kisassa Anne Savioja. Rata oli mitä mainioin, mutta käteen meni että holisi. Alussa oli suora, kaksi estettä ja puomi. Emäntä jätti Silin niin lähelle ekaa estettä, että kun se otti semmoisen varaslähtönykäyksen, se ei enää ehtinyt tarkistaa ponnistuskohtaa ja eka rima tuli alas. Toka rima pysyi ylhäällä ja puomin ylösmenokontakti tuli nätisti, mutta puomilta Sili hyppäsi alas emännän jalkoihin niin, että emäntä puski koiran ohi seuraavan esteen ja saatiin kielto. Tehtiin se aita, toinen aita ja putki (joka menikin ihan nätisti kun emäntä juoksi suosiolla ulkoreunaa), ja putken jälkeen oli keinu. Ja toisen kerran kilpailu-uransa aikana Sili dyykkasi tukka suorana yli keinun, vaikka se ei tee sitä treeneissä ei siis niin ikinä. Kontakti tuli kyllä, mutta keinu oli metrin maanpinnasta kun koira poistui. Eteen rengas, takasin aita, aa ylös ja alas, ja emäntä vaihtoi puolen aan edessä. Kontakti kyllä tuli, mutta koira meni taas alastulokontaktilla räyhävaihteelle ja sen sijaan että olisi kuunnellut emännän putkiputkiputkea, jäi pyörimään jalkoihin. Kielto tuli ja emäntä hukkasi koiran aivan täysin, kunnes kuuli äänestä että nyt se on putkessa. Pikainen palaaminen ohjausradalle, toinen putki heti perään, aitakaarros kolmella aidalla ja pieni suora neljännelle, joka tuli kolisten kanveesiin kun ei seuraavaa kohdetta ollut suoraan näkyvissä, melko nopeat (3.8 sekkaa) kepit, pituus ja aita ja olimme maalissa 30 virhepisteen ja 1.78 sekkaisen yliajan kanssa. Siinä missä meidän edellisestä radasta voi ihan numeeriseen todistusaineistoon vedoten sanoa että se oli kaikkein aikojen huonoin, niin tästä radasta voi ihan mutu-aineistoon vetoomalla sanoa että se oli yksi meidän kaikkein aikojen rumimmista. Näytti ja tuntui ihan sammakon peräpäältä. Ei sinällään että meillä olisi tapana kähmiä sammakon peräpäitä, mutta voisi olettaa että se tuntuu juuri tuolta. Läksimme kisoista katsottuamme rotutoveri Pepun radan (ei Peppukaan voittanut tällä kertaa), menimme appivanhempien mökille Heinolaan ja totesimme että sinne oli murtauduttu ja perämoottori varastettu. Tunnelma oli siis korkealla kun illan kisa lähestyi...

Ja jatkoimme kisapäiväämme Vääksyssä räjäyttämällä pistepotin vielä toistamiseen. Päivä siis oli edelleen 27.1.2001, paikka Vääksy ja tuomarina iltakisassa Mia Puruskainen. Kun edellisen radan pisteistä 20/30 tuli kontakteilta tai niiden takia, tällä kertaa kaikki virheet johtuivat kontakteista. Alussa oli kaksi aitaa suoraan ja kiepsautus takakautta 90 asteen kulmassa olleen aidan yli, ja siitä aalle. Sili jäi ja pysyi, meni aidat joskin vähän jäkötti sen kierroksen keskivaiheilla ja kiipesi aalle nätisti. Aan jälkeen reitti jatkui vasemmalle, ja koska emäntä oli oikealla ja se puolenvaihto edessä melkein toimi aamullakin, emäntä vaihtoi puolta aan edessä. Tällä kertaa koira ponkasi pois aalta emännän sivulta, ja laskeutui siis tietenkin väärälle puolelle. Ei siinä muukaan auttanut kuin viedä koira muurille väärällä puolella, ja jatkaa ulkokaarteessa keinulle. Keinulla Sili jaksoi tällä kertaa odottaa kun se laskeutui (hirvittävän karjumisen säestämänä tosin), mutta kontaktin otto olisi ollut liikaa vaadittu. Alas emännän jalkoihin räkyttämään ja hyvä ettei tullut jalkaohjausta kun emäntä puski koiraa edellä olevalle aidalle. Sen jälkeen putki (yllättävän nätisti!) ja puomi, ja vielä kerran pääsi karvakorvamme loikkaamaan alas ohi kontaktin ja suoraan jalkoihin. Se sössi emännän suunnitelmat sen verran tehokkaasti että kun päästiin yli seuraavan aidan, ei suunniteltua puolenvaihtoa enää ehtinyt tehdä vaan emäntä juoksi putken ulkoreunaa. Kaksi aitaa, kaarros kepeille (3.9 sekkaa, ei hullummin), takaisin putkeen ja koska koira oli taas aivan hihassa kiinni niin yhä edelleen emäntä juoksi ulkoreunaa. Aita, pussi, ja tultiin loppusuoralle jonka muodostivat pituus, kaksoishyppy ja rengas, ja se mentiin kyllä lujaa. Lopputuloksena 15 virhepistettä ja 6.38 sekkaa yliaikaa. Ja se oli muuten ihan kauheaa katseltavaa. Se yliaikakin johtui niistä kontakteista; jos emännän kaltainen teletappi joutuu juoksemaan ulkokaarteita, lie sanomattakin selvää että mitään huippuaikaa ei synny. Koiralla on ilmeisesti murrosvaihe menossa, kun se on nostanut vauhtia seuraavalle vaihteelle, mutta ei vielä ole tarpeeksi varma kontakteista ja putkesta että se voisi paahtaa haluamaansa tahtia. Sitä ei huvita hidastella kesken rataa, mutta se ei oikein tiedä miten mennä nopeastikaan. Onneksi asialle on tehtävissä jotain, nyt kun diagnoosi on valmis. Jos ei tulipalopakkaset estä aikeitamme, paahdamme intensiivikoulutuksen aiheesta kontaktipinnat ja putkeen syöksy ennen Tampereen kisoja. Siellä tosin toinen rata on hyppyrata, että siinähän tarjoutuu mitä mahtavin sauma katsoa onko kyseessä tosiaan puuttellinen kontaktikoulutus vaiko ihan vaan pelkästään klassinen onneton ohjaustyö. Tampereen jälkeen huvitamme kansanjoukkoja Kirkkonummella, Kotkassa ja Keravalla. Onneksi Ufo on jo kuvioissa siihen mennessä, sen saamien hyllyjen rinnalla nämä Silin tulokset suorastaan lämmittää mieltä. Ja muistuttaa välillä turhan ryppyotsaiselle ohjaajalle että turha näistä on ottaa hernettä nenään, tää on harrastustoimintaa!

Ja sitten Suomenvalloituskiertueemme saapui Tampereelle, tarkemmin sanoen Niihaman maneesiin 11.2.2001. Silin numeroksi oli arvottu 119 ja Ufon 122, mutta järjestäjä oli onneksi tämän havainnut ja sijoittanut Silin kummankin luokan alkupäähän, heti luokkanousijoiden jälkeen. Sieltä käsin kävimmekin sitten hakemassa toistaiseksi parhaan kakkosluokan tuloksemme, 17.16 ja 16. sija. Tuomari Mia Puruskainen oli tehnyt sen verran pahan pahkeisen radalle, että kun ilmoittautuneita oli 47 ja tuloksia tuli 21 niin voitaneen laskea että 26 räjähtävämpää rakettia sai hyllyn. Joukkoon kuului luonnollisesti myös meidän Ufo. Jos jossain on hylly haettavissa, se myös haetaan. Silin pelasti ansalta sen järjettömän huonot kontaktipinnat. Eli emäntä jätti Silin tarpeeksi kauas ekasta aidasta, mutta kun se otti taas varaslähtönykäyksen niin ponnistus meni pitkäksi ja rima tippui. Siitä viistoon vasemmalle putkeen, viistoon oikealle aita, 90 astetta oikealle A ja sen jälkeen oli se ansa, eli edessä häämötti vasemmalla muuri, keskellä putki ja oikealla rengas. Melkein kaikki hyllyn saaneet menivät yli muurin, mutta koska emäntä oli aan oikealla puolella, Sili tuli jälleen kerran yli kontaktin ja pyörähtäen emännän jalkoihin oikealle puolelle. Siitä se oli helppo työntää putkeen niin, ettei muuri oikeastaan edes houkutellut. Jotta oli siitäkin koulutuksen puutteesta edes kerran hyötyä. Putkesta koira palasi renkaalle ja yli muurin täysin tyylipuhtaasti, suoraan edessäolevan aidan yli ja kääntyi nätisti takaisinpäin noin 60 asteen kulmassa keinulle. Keinu tuli edes kerran just eikä melkein, samoin kuin viistosti oikealle vievä pituus ja sen jälkeen oikealle näyttävä pussi. Oikealle viistosti mennyt kaksoishyppy sujui sutjakkaasti, kuin myös sen jälkeen ollut aita ja siitä hyvinkin tiukka käännös takaisinpäin kepeille. Kepit tuli 3.9 sekkaan, että ihan siististi mutta ei niin lujaa kuin löytyy, eteen aita ja vasemmalle aita ja oltiin loppusuoralla. Seuraava källi olikin sitten ihan täysin emännän ansiota, emäntä kun leikkasi Silin takana kun oltiin menossa puomille ja teki sen niin löysästi että koira lähti liikerataan mukaan ja meni ohi ylösmenon. Puomin sivusta se sitten hyppäsi kyytiin eli ei tullut kieltoa vaan kontaktivirhe. Vielä kaksi aitaa ja oltiin perillä. Kolmen virheen lisäksi saatiin yliaikaa 2.17, ja se alkaa jo olla hauskempaa kuultavaa kuin aiempien kisojen saldot. Tuon verran yliaikaa saa hävitettyä jo sillä että laitetaan ne kontaktit kuntoon. Kyllä tämä mopo käyntiin saadaan...

Ja se Tampereen hyppyrata sitten todisti ihan lopullisesti että ei kyse ole pelkästään kontaktipinnoista, vaan kyllä muukin ohjaus on vielä alkutekijöissään. Päivä oli siis edelleen 11.2.2001, paikka Niihaman maneesi ja tuomarina Anne Savioja. Sili pääsi hyppärillekin ensin, ja aivan kuin tavallisellakin radalla, Sili toi tuloksen ja Ufo hyllyn. Ja aivan kuten tavallisellakin radalla, myös tällä Silin tulos oli melko runsas. Eli emäntä jätti Silin ihan hetkiseksi ja mentiin melkein yhtä matkaa kaksi aitaa suoraan ja muuri vasemmalle. Sili ei syöksynyt putken ekasta päästä sisään vaan jäi ihmettelemään tarpeeksi kauan että sen sai työnnettyä jälkimmäisestä päästä. Aita, käännös pituudelle, viistoon aita ja takaisin toinen, etuviistoon oikealle aita ja vasta sitten alkoi mennä käpälään. Edessä oli aita ja siitä 90 astetta seuraava, ja kun Silin loikat ovat niin kovin kantavia eikä emäntä vetänyt sitä tarpeeksi kauas sivuun että sillä olisi ollut linja suoraan seuraavalle esteelle, se laskeutui niin kauas että oli oikeastaan jo sen seuraavan aidan jälkimmäisen tolpan kohdalla. Sitä kiertäessä meni sitten videonauhan mukaan noin 6.5 sekuntia ylimääräistä aikaa. Se kun saatiin korjattua, ei koira enää luottanut emäntään eikä emäntä ollut radalla, joten seuraava putki meniin alkupäästä sisään, vaikka emäntä koitti ohjata loppupäästä. Onneksi sen putken sai tehdä kummasta päästä vaan. Emännältä ei siis ollut hukassa niinkään pallo kuin koira, kun se tuli toisesta päästä ulos ja syöksyi läpi keskeltä keppejä. Tässä kohtaa emäntä oletti että tuli hylly, kun eihän noita esteitä saa ylitellä miten haluaa, mutta itse asiassa kun kepit oli seuraava este niin ei siitä tullut kuin vitonen väärästä aloituksesta. Sitä korjaillessa upposi noin 4.5 sekkaa, mutta se saatiin kuntoon ja jatkettiin kääntymällä oikealle muuri, se sama aloituksen putki meni taas tosi nätisti jälkimmäisestä päästä, aita ja okseri, josta sitten tippui vielä rima, kun rehellisyyden nimissä on myönnettävä että me ei olla treenattu okseria oikeastaan ollenkaan. Vielä vika aita, ja saavuimme maaliin tuloksella 15 virhettä ja 6.13 sekuntia yliaikaa, eli yhteensä 21.13 ja 27. sija. Jotta tulos oli kyllä iso, mutta koiran kunniaksi täytyy sanoa että ilman ohjausviheriöitä oltaisiin tuolla tahdilla menty reippaasti alle ihanneajan. Vaan viheriöiden kanssa saatiin hidas ja epätarkka rata. Tästä on hyvä ponnistaa ylöspäin...

Seuraava kisatreenimme tapahtui Kirkkonummella, Masalan killeriovisessa kuplahallissa. Päivä oli 17.2.2001 ja tuomarina Risse Koponen. Tällä kertaa Ufo teki erittäin kauniin radan, mutta sai kuitenkin hyllyn, ja Sili teki jotain aivan tajutonta. Siis onhan se ennenkin hörheltänyt, mutta yleensä siitä näkee jo ennen rataa jos se on aikeissa siirtyä Maata kiertävälle radalle. Tällä kertaa se oli hieman hörhöisessä mielentilassa, joten emäntä hypnotisoi sen vihannoituneeseen tilaan ja arveli että hyvä tästä tulee. Koira oli lämmittelyn ajan semmoisessa kirkassilmäisessä ja pitkäripsisessä "juu emäntä, ihan mitä sä vaan haluat" -mielentilassa. Mentiin sitten odottamaan lähtölupaa. Radan alussa oli kaksi aitaa jotka olivat toisiinsa nähden suht suorassa, mutta pois linjasta niiden takana häämöttäneen aan suhteen. Emäntä ei jättänyt Siliä vaan lähti yhtaikaa, siinä luulossa että koira olisi ollut työkykyisessä mielentilassa. No se luulo karisi aivan välittömästi, kun Sili dyykkasi emännän ja kakkosaidan välistä ohi hirmuisesti räyhäten. Sitä sitten käännettiin ja kaulittiin takaisin, ja tehtiin lopulta se kakkosaita. Sili kapusi aan laelle ja tuli sieltä alas kuin tykin suusta yli kontaktin ja emännän jalkoihin, jolloin oikealle kääntynyt aita tuli tehtyä mölliluokan tyyliin. Eteen pituus ja rengas, kierrätys renkaalta takaisinpäin kulmassa olleen aidan yli ja eteen puomi. Ei pienintäkään toivoa puomin alastulokontaktista vaan reipas loikka suoraan yli pinnan ja emännän jalkoihin. Sössien yli edessäolleen aidan, haukkuen mutta sitäkin hitaammin kepit, putki sellaista vauhtia että sen jälkeen vasemmalla ollut aita mentiin ohi ja sitä oikoessa kului taas sekunttitolkulla aikaa. Todella ruma keinu, mutta kuin ihmeen kaupalla ne kontaktit sieltä tuli, siitä emännän jalkoihin niin että ohjaus piti taas laittaa uusiksi, eteen aita ja viistoon toinen ja sitten tuli se ansa mikä söi varmaan suurimman osan hyllyn saaneista. Eli aidan jälkeen tehtiin viereinen aita samalta suunnalta, eikä välissä ollut mitenkään liikaa tilaa. Siihenhän se Ufo oli jo aiemmin uponnut, mutta Sililtä se onnistui todella nätisti. Muuri, putki ja kaksi aitaa ja saavuimme maaliin. Pisteitä tällä kertaa 20 virheistä ja 2.95 yliajasta, sijoitus 17., sijoittuneita taisi olla 20 ja hyllyn saaneita 26. Tämä rata oli niin käsittämättömän kauheaa katseltavaa, että ihan emäntää itseäänkin iljetti. Ei rytmiä, ei tarkkuutta, vauhtia väärissä kohdissa ja muutenkin yleistä toisen varpaiden poljentaa molemmin puolin. Siitä ei ole pienintäkään epäilystä etteikö Sili olisi syksyyn mennessä melkoisessa iskussa, koska se on innostunut ja lahjakas ja sen kanssa tehdään jatkuvasti töitä. On sitten eri asia onko emäntä vielä kuvioissa siinä vaiheessa, vaiko lepäämässä muodikkaassa kietaisuhihapaidassa lähimmässä lataamossa. Nämä kasvukivut kun on niin kovin ankeita! Mutta siitä huolimatta aiomme vakaasti kisata Kotkassa, Keravalla, HAUn kisoissa ja Porvoossa. Kisaamalla kun saa parasta palautetta treenejä varten. Huhtikuussa latailemme akkuja tässä agilityasiassa ettei pääse pipo kiristymään semmoiseen momenttiin mistä sitä ei enää saa auki kuin paineilmatyökaluilla. Tämänhän on siis nimenomaan tarkoitus olla hauskaa!

Jaa, mitäköhän tästäkin sanoisi... 25.2.2001 ajelimme Kotkan suunnalle, tarkemmin ottaen Huutjärven maneesiin siinä Pyhtään kupeessa. KYKYn tyylikkäästi järjestämien kisojen tuomarina toimi Pertti Siimes, jonka radoilla emäntä ei ollut kovin paljoa päässyt testailemaan aiemmin, mitä nyt yhden kolmen esteen hyllyn Ufolla. Ja tietenkin sen hyllyn minkä Ufo sai näissä kisoissa. Silin suhteet odotukset eivät olleet kovin korkealla, kun edeltävän viikon paukkupakkaset olivat tehneet selvää jälkeä emännän haaveista treenata kontaktipintoja. Mutta se tuli kyllä täytenä yllätyksenä, että kun emäntä jätti Silin odottamaan lähtökäskyä ja siirtyi itse hieman sivuun, Sili syöksyi yli emännän varpaiden täysiä oikealle ja kävi tekemässä aivan turhan räyhäkierroksen radalla. Se oli ilmeisesti kuumentunut sen verran kun isäntä meni radan reunalle kuvaamaan rataa videolle, eikä neiti päässyt vaikka hänelle kuinka näytetttiin että isäntä on tuolla eikä mitään hätää. Olis varmaan kannattanut olla hiljaa... Noh, tätä se ei olekaan tehnyt vähään aikaan, ja hetken aikaa näytti jo siltä että se hyppää saman tien vikan esteen yli ja hastalavista. Vaan ei kuitenkaan, se suostui palaamaan ohi esteiden ja sitten mentiin ykkösaita, mutta sieltäkin oli sitten laskeuduttava emännän oikealle puolelle niin, että kakkosaitaa varten emäntä joutui tekemään hyvin ruman juoksulinjan. No siitä kun selviydyttiin niin käännettiin 180 astetta kolmosaidalle ihan kivasti, ja mentiin kepeille jatkuvan haukkeen soidessa mutta mentiin kuitenkin. 3.75 sekkaa meni keppeihin, sanoi sekkari myöhemmin. Silin tahti paranee ihan itestään! Siitä jatkettiin puskien puomille, jonka alastulokontakti tuli niin, että koira loikkasi niin korkealta laskevalta pinnalta että sen vasen etutassu osui puomin alareunaan kun se tuli alas. Oli siis aivan susiruma suoritus. Eteen rengas, 180 astetta pussiin meni ihan nätisti, toisin kuin Ufo, Sili tajusi tulla ulos pussista emännän puolelle ja meni seuraavan aidan oikein nätisti, putki meni kivasti ja sitten tuli kaksoishyppy. Keskivertokoira menee kaksoishypyn automaatilla loppuun. Ufo saattaa tulkita hypyn kaksoishypyksi vaikka toinen aita olisi 10 metrin päässä eikä kuuluisi siihen kohtaan rataa ollenkaan. Sili sen sijaan ehti ykkösaidan jälkeen jo kääntää katsettaan taakse emäntään semmoisella forcella, että tuli kiirus komentaa sitä hyppäämään se seuraavakin. Se tosiaan haluaa tehdä oikein. No, emäntä ehti ja yli päästiin, ja sitten mentiin taas rengas, mutta tällä kertaa sen jälkeen tuli A. Ylösmenokontakti saatiin, alas tullessa koira pysähtyi aan laelle, hiipi kolme askelta alas ja loikkasi yli kontaktipinnan. Täydellinen suoritus siis, aikaa tuhlaantui ja kontaktia ei tullut. Emäntää vienosti perunoitti. Jatkettiin oikealle muurin yli, eteen aita ja käännös takaisinpäin keinulle. Se käännös oli taas semmoinen partispyörähdys väärään suuntaan, ne pitäisi kyllä jollain ilveellä saada koirasta pois. Keinun kontakti otettiinkin sitten oikein valuraitaisella väännöllä, sen verran emäntää nyppi puomin ja aan suoritukset. Jatkettiin vasemmalle putkeen, emäntä onnistui juoksemaan vastaan niin että sai ohjauspuolen vaihdettua kun mentiin kolmosena ollut aita toiseen suuntaan, kakkosena ollut aita toiseen suuntaan ja ohi ykkösenä ollen aidan viimeiselle aidalle. Tässä kohtaa vikkelämmät vipeltäjät oli helisemässä, se oli nimittäin vallan killeriansa se aloitusaita! Mutta meillä se loppu meni jo ihan agilityn näköisesti, että vielä kun saisi tehtyä kokonaisia ratoja tuohon malliin niin mikäs siinä olisi. Tällä kertaa oli vauhtiakin ihan tarpeeksi, aika oli 53.17 eli -2.83 oli aika ja ratavirheistä tuli 10 pistettä. Tällä tuloksella sijoittui 11. sijalle, ja kun kisassa oli 31 koiraa niin ilmeisesti Sili sai nyt sitten peräti 5 TR-pistettäkin tästä suorituksesta! Ja tuosta ajasta sen verran vielä, että se alkupyörähdys vei nelisen sekkaa, eikä Sili siltikään ollut joukon hitain eli kyllä se vauhti sieltä tulisi jos vaan koira ja emäntä osaisivat lukea toisiaan. Mutta me emme nyt edelleenkään stressaa siitä vauhdista tietoisesti, vaan niistä järkyttävistä kontakteista; ei siitä ole mitään hyötyä jos koira syöksyy valon nopeudella yli kontaktien. Eiköhän asia saatane kuosiin kevään aikana, siihen asti lie iloitseminen siitä, että ainakin saatiin meidän kakkosluokan paras tulos tähän asti! Seuraavat kisan malliset treenit Keravalla, HAUn kisoissa ja Porvoossa.

Silin agilityura möllinä

Silin agilityura ykkösissä, osa 1

Silin agilityura ykkösissä, osa 2