Silin vähemmän totinen tokoura
Silin tokoura siis alkoi nelikuisena kennelpiirin penturyhmästä. Silin tokoura loppui kahdeksankuisena kennelpiirin kilpailevien ryhmässä. No ei se olisi oikeasti sinne kyllä kuulunut, mutta kun ei mikään muu aika sopinut! Ja hyvinhän tuo siellä pärjäsi; liiankin hyvin. Tokoilu loppui tasan siihen kun agilityn alkeiskurssi alkoi ja emäntä havaitsi että koira on neljässä kuukaudessa ehtinyt liimaantua emännän vasemmalle puolelle. Meidän perheessä tämä toko on enempi semmoista kivaa pelleilyä koiran kanssa; agility on sentään oikea harrastus! Silin tokoura jatkui kahden vuoden ja neljän kuukauden iässä ihan vaan sen takia kun se on siinä niin älyttömän hyvä. Emäntä suostui nielemään epäilyksensä ja lähtemään takaisin treeneihin ihan koiraa viihdyttääkseen. Ja kun agilityssakin oltiin edetty jo sen verran, ettei tarvinnut pelätä koiran muuttumista toispuoleiseksi, niin vuoden 2001 alussa alettiin taas kouluttautua. Ja jotta ei menisi tylsäksi, emäntä ilmoitti Silin maaliskuun alussa jo ensimmäisiin virallisiin kisoihin, jotka oli ATD:n kisat kolmantena kesäkuuta. Se antaa hyvin treenimotivaatiota!
Meidän ensimmäinen möllitoko oli ATD:n järjestämä kisa 20.5. 2001 Oulunkyläntien kentällä. Tuomarina oli meitä alkuvuodesta kouluttanut Ulla Kuusonen, ja tuloskin oli ihan kiva. Mutta ensin taustat. Päivä oli kaunis ja tuulinen; samalla kentällä pidettiin match show. Käytännössä tämä tarkoitti sitä että Sili luuli joutuvansa näyttelyyn ja viritti itsensä paniikkiin. Onneksi meidän näyttelyura on ohi! Tuuli heitteli jätesäkkejä ja valmiiksi vireessä oleva koira meni hui-kauheeta-mörkö-tulee-ja-syö-tilaan. Emäntä totesi että voi nyt sun saakutarallaa. Mutta siinä kun odoteltiin aikamme alokasluokaa, joka siis meni vikana, se mätsäri ehti loppua ja Silikin alkoi uskoa kun emäntä puhui koko ajan että tokotokotokotoko. Alokkaiden alkaessa oli jo melkein koko koirakko rentona. Palikka kerrallaan homma meni näin:
- Luoksepäästävyys 10. No olis se ollut ihmekin jos ei se olis kouluttajaa sietänyt.
- Paikallaan makaaminen 10. Siinä lepäsi. Ekalla maahan ja ylös, koko kaksi minuuttia tarkkaavaisena paikallaan. Ei mitään hämminkiä.
- Seuraaminen kytkettynä 9½. Just siinä missä pitikin ja melko reippaasti, puolikas lähti siitä melkosta.
- Seuraaminen taluttimetta 6. Puolitoista metriä perässä ja haahuillen. Emännän moka, sitä mukaa kun koira hidasti, emäntä hidasti vaikka tiesi varsin hyvin että olisi pitänyt laittaa haipakkaa. Koira kompensoi epävarmuuttaan luuhaamalla.
- Maahanmeno 8. Muuten täysi kymppi, mutta emäntä tuplakäskytti kädellä. Ei ole helppoa sadan agilitystartin jälkeen olla käyttämättä kroppaansa...
- Luoksetulo 9. Tuli vauhdilla mutta jäi puoliväliin eteen ja sivulle.
- Seisominen 7½. Varasti istumisen, siitä puolikas. Kaksi pistettä sen sijaan meni emännän kädestä joka ei suostunut pysymään paikallaan käskyttäessä...
- Vapaahyppy 10. Mitäs siinä, Silin vapaahyppy on aina ollut täydellinen. Se ymmärsi jutun tokalla toistolla ja on siitä saakka tehnyt oikein. Ilohan se on tämmöistä koiraa ohjata! Ja paukuttaa henkseleitä!
- Kokonaisvaikutus 8½. Se laahaava seuraaminen vähän laski.
Jotta pistein 170,5 voitimme ensimmäisen möllitokomme, johon osallistui peräti 9 koiraa! Tästä oli kiva jatkaa treenejä. Saatiin oikein palkinnoksi papanaa ja vinkulelu, että mikäs oli rehvastellessa!
Uramme toinen möllitoko oli sitten vuorossa 31.5.2001. Paikka oli Kerava, järjestävä seura oli Suomen Collieyhdistys, päivä oli kaunis ja paikka mukava jos ei mäkäräisiä lasketa. Ja paha niitä olisi laskeakaan, kun ovat niin vikkeliä ja lukuisia. No mutta. Tuomarina toimi Katri Wiklund. Isäntä ja Ufo tulivat mukaan, ja hetken näytti siltä että ne täytyy lähettää pois kun Sili luuli taas joutuvansa mätsäriin (siinä vieressä) ja koitti epätoivon vimmalla paeta isännän luo. Vaan pienellä virittelyllä neiti saatiin taas tajuamaan että ei, ei olla näyttelyssä vaan tokossa. Ja sitten mentiin, eikä hullummin mentykään!
- Luoksepäästävyys 10. Mitäs siinä ressamaan.
- Paikallaan makaaminen 9. Sili tuli ylös vasta tokalla, kun emäntä käskytti turhan löysästi. Tarkkaavaisuuskin suuntautui enempi kentän ulkopuolelle isäntään.
- Seuraaminen kytkettynä 7. Kaksi pistettä siitä että emäntä käskytti joka käännöksen, kolmas yleisestä haahuilusta.
- Seuraaminen taluttimetta 6. Yhä vaan puolitoista metriä perässä ja haahuillen. Tällä kertaa emäntä jo laittoi haipakkaa, mutta käskytti edelleen liikaa.
- Maahanmeno 6. Toisella käskyllä kanveesiin ja taas ne emännän kädet heiluivat. Tulihan tuplakäskytettyä koko rahalla.
- Luoksetulo 9. Tuli vauhdilla mutta pojo meni kun emäntä käytti päätään liian vahvasti ohjaamiseen... Pitäisköhän leikata pois koko värkki, ei tuolla juuri käyttöäkään ole.
- Seisominen 9. Varasti istumisen ja istui vinoon, siitä piste.
- Vapaahyppy 9½. Se puolikas meni hieman huolimattomasta perusasennosta liikkeen lopussa.
- Kokonaisvaikutus 8. Ne laahaavat seuraamiset vähän laski, jälleen.
Jotta pisteillä 159 tulimme tällä kertaa kolmanneksi kymmenestä kilpailijasta. Saatiin ruusuke, mitali, papanaa ja pirkkalippis! Se onkin hyvä jos joskun tulee talonmaalaushommia eteen. Näillä harjoitusotoksilla katsoimme olevamme valmiita oikeaan kisaan. Tai ei oikeastaan, mutta kun ei enempää möllitokoja löytynyt ennen virallisia niin oli pakko vaan lähteä yrittämään. Vähän tiest huoletti tuo pistetilaston laskeva suunta.
Ja sitten ne ekat viralliset. Päivä siis oli 3.6.2001, paikka Oulunkyläntien kenttä ja järjestävä seura oma seuramme AgiTokoDogs ry. Tuomaroimaan oli saapunut Harri Laisi, ja oikein mukavasti hän tuomaroikin kun meitä sentään 10 koirakkoa 17:sta sai ykköstuloksen! Sili aloitti aamunsa agilitykisoista, joten toko oli vasta meidän toinen koitos sille päivälle. Ja varsinainen koitos siitä meinasikin muodostua. PK-rotujen näyttelyssä oli siis käynyt selväksi, että Sili on kehittänyt paukkuarkuuden sitten edellisen uudenvuoden. Kyseisessä näyttelyssä ammuttiin samalla kun taustalla säksätti jonkinlainen ruohonleikkurin moottori. Kisakentän takana joku ajoi nurtsiaan. Tarviiko kertoa enempi? Jälleen kerran valmistauduimme tokokisoihin täydessä lepatuspaniikissa. Jollain ihmeen varjeluksella se ruohonleikkuu loppui paikallaanmakuun ajaksi, muuten voip olla että Sili ei olisi siinä pysynyt. Meillä on kyllä paukkusheippaus menossa, mutta tähän mennessä sitä on takana vasta viisi päivää, joten ihan valmista ei vielä ole. Vaan näin sitten menestyttiin täydessä paniikissa:
- Luoksepäästävyys 10. Huolimatta lievästä paniikista ei Siliä häirinnyt juuri ollenkaan vieraan miehen tutkailu.
- Paikallaan makaaminen 8. Tokalla maahan ja ylös, kaksi minuuttia paikallaan ihan muissa aatoksissa ja ahteriaan putsaten. Emäntä riemuitsi jo siitä että se suostui siinä mielentilassa jäämään niin kauas, lähemmäs sitä pelottavaa ääntä kuin emäntä.
- Seuraaminen kytkettynä 6. Siihen mennessä kun palasimme kehään, se peevelin niittokone kävi taas. Emäntää pelotti niin pirusti pelkkä ajatuskin että koira olisi pitänyt päästää irti taluttimesta, mutta onneksi leikkuri lopetti suht samoihin aikoihin kuin kytkettynä seuraaminenkin loppui. Vaan niin kauan kuin sitä jatkui, koira seurasi remmistä vetäen metrin ohjaajan takana.
- Seuraaminen taluttimetta 6½. Puolitoista metriä perässä ja haahuillen. Mutta jo huomattavasti paremmin kuin remmissä! Silin kunniaksi täytyy sanoa että se palautui tosi nopeasti heti kun se sitä uhannut mekkala loppui.
- Maahanmeno 8½. Pikkasen leppoisaa tahtia, perusasento vähän löysä.
- Luoksetulo 10. Tuli vauhdilla, meni metrin ohi, kääntyi ja tuli terävästi just eikä melkein sivulle. Siinä rinta pullistui puhtaasta ylpeydestä!
- Seisominen 9. Edelleen hieman löysä perusasento.
- Vapaahyppy 9. Silin täydellinen vapaahyppy katosi yhtä nopeasti kuin ilmestyikin, eikä se tullut sivulle hypyn jälkeen vaan meni emännän eteen poikittain seisomaan. No jaa, sic transit gloria mundi eli Gloria heittää laattaa transitin takapenkillä. Vanha vitsi mutta aina yhtä ajankohtainen.
- Kokonaisvaikutus 8. Aina vaan se laahaava seuraaminen vähän laski.
Vaan ensimmäisen virallisen koitoksemme tomun hälvettyä totesimme että pistein 161, ykköspalkinnon ja jaetun kahdeksannen sijan kera pääsimme kotia kohti papanapussi kainalossa. Aika hyvin koiralta joka ei ole aiemmin kisannut virallisissa tokokisoissa, että sai luotsattua noinkin hyvin emäntää joka ei myöskään ole koskaan aiemmin kisannut virallisissa tokokisoissa. Mutta on tää kyllä vähän hilipalihommaa agilityyn verrattuna... Vaan katellaan, ehkä se tästä vaikeutuu! Seuraavaksi taidamme tokoilla Tampereen yökisoissa, ans kattoo nyt.
Ja mehän vaan tokoiltiin. Emäntä pisti koiran tokolomalle siinä toivossa että taso nousisi kuten yleensä tauolla käy. 30.6. sitten suunnistettiin Tampereelle koiran kanssa, joka oli suoraan metsästä revityssä tokokuosissa. Sillä oli edellisenä viikonloppuna väännetty kaikki liikkeet, mutta helle tuhosi sen treenin täysin. Perjantai-iltana emäntä sitten sai kaikki vielä kerran otettua ja se meni ihan siististi, mutta liikaa ei paahdettu ettei motivaatio kärsisi. Tosin on vielä näkemättä että millä Silin motivaation treenaamiseen saisi tuhottua, mutta kun on kisoissa nuo seuraamiset olleet vähän pliisuja niin varmuuden vuoksi. Päivä oli helteinen, takana oli emännällä viisi ja Silillä kaksi starttia agilitya (Ufo vitonen ja kaksi nollaa, Sili hylly ja kakkosten nopein rata kympillä), ja yötokon alkaessa Tampereen Eteläpuistossa kello oli 22. Alkoi siis jo olla vähän sekava fiilis. Siitä huolimatta tai ehkä juuri sen vuoksi, ihan kivastihan tuo sujui taas. Tarkalleen ottaen siis kysessä oli Ilkka Stenin tuomaroima TAMSKin tokokisa, ja pisteitä siunaantui seuraavanlaisesti:
- Luoksepäästävyys 10. Sili ei oikeastaan edes huomannut tuomaria kun koitti vaan katella isäntää joka odotteli autossa kentän laidalla.
- Paikallaan makaaminen 10. Ekalla maahan, joskaan ei mitenkään humahtaen. Paikallaan kuin tatti vaikka jonon ekana ollut kultsu sai kutsumuksen jostain muulta taajuudelta ja läksi. Sili katteli hyönteisiä kovin tarkkana, tarttis varmaan opettaa se tarkkailemaan emäntää ennen kuin mennään ylempiin luokkiin. Ja ylös yhdellä komennolla ja tikkana.
- Seuraaminen kytkettynä 8. Vähän siinä oli vielä löysyyttä ja perusasentoja ei tullut vissiin kertaakaan. Tässä vaiheessa emännälle valkeni että koira oli unohtanut että liikkeen loputtua istutaan...
- Seuraaminen taluttimetta 7. Siis meidän kaikkien aikojen paras irrallaan seuraaminen. Kun tultiin kohtaan missä piti tehdä täyskäännös, Sili meinasi jatkaa matkaa yli kehänauhan viistoon edessä istuneen isännän ja hänen pizzapalansa luo.
- Maahanmeno 6. Kun emäntä pysähtyi, Sili jatkoi vielä poikittain emännän ohi ja se piti ottaa erikseen sivulle. Maahanmeno oli hidas, ja ylösnousemuksen ihme jäi tällä kertaa näkemättä vaikka emäntä sanoi kaksi kertaa istu ja kerran haloo, koira. Tuomari sanoi että paikallaanmakuu on varma. Niinhän tuo peeveli näytti olevan kun ei loppunut sitten millään. Se on muuten todella syvältä se ilme minkä koiraltaan saa kun se katsoo sillai kysyvästi että "mikä istu? Et sä oo mulle koskaan tollasta opettanut".
- Luoksetulo 8. Jäi kuin tatti, tuli ihan hirveää haipakkaa, meni kaksi metriä ohi ja jäi sinne poikittain kunnes hiipi hieman lähemmäksi seisomaan ja katselemaan isännän suuntaan kaivaten. Jotta muuten ihan hyvä mutta perusasennossa pieni kauneusvirhe...
- Seisominen 9. Koiran osuus oli kuulemma vallan mainio ja seisoi kuin seinään, mutta emäntäkin kuulemma hidasti ihan liikaa. Mutta minkä vanha agilityohjaaja kropalleen mahtaa!
- Vapaahyppy 10. Ei siinä ollut mitään hätää tällä kertaa. Koko kokeen ainoa liike, jonka päätteksi koira tuli emännän sivulle istumaan ja otti itse katsekontaktin. Tosi siisti.
- Kokonaisvaikutus (varmaan tarkoittaa kokonaisvaikutelmaa) 9. Silihän oli muuten ihan messissä, mutta se täydellinen perusasennon puute...
No jaa, emäntä oli suht hyvällä päällä kehästä lähtiessään kun oli sentään ne seuraamiset menneet tällä kertaa ihan kivasti. Emännän fiilikset lässähtivät jonkun verran kun saatiin tuomarin sihteeriltä sininen nauha, ja selvisi että sen merkitys on tokossa ihan sama kuin näyttelyissäkin eli kakkospalkinto. Oli kuulemma tullut 155 pistettä. Argh. No, eihän siihen voinut muuta tehdä kuin mennä sättimään isäntää että mitä pirua sullakin mielessä liikkui kun vedät täällä pizzaa just ennen kuin koira lähtee kisaamaan, oishan tuo nyt pitänyt tajuta että se haahuilee. Tosin Sili ei kyllä haahuile sen pizzan perään, vaan isännän. Se ei ole ihan vielä varma tekeekö se juttuja oikein tokokisoissa kun meillä on niin vähän kokemusta, joten se käyttää kaikki saatavilla olevat sijaistoiminteet ja isännän perään haahuiluhan on oikein tehokas sijaistoiminne. Seuraaviin tokokisoihin ei tule isäntä mukaan, niin ei tarvii viatonta sitten syyllistää kun ei osaa koiraansa kouluttaa. Jos nyt jotain lohdullista, niin saatuaan arvostelulipukkeen emäntä totesi että tuomarinsihteeri oli kiireissään laskenut että seuraaminen taluttimetta on 7x4 eli 14 pistettä. Emäntä kävi innoissaan kesken palkinnonjaon kysymässä että tarttisko tälle tehdä jotain ja tuomari sanoi että ollaanpas sitä nyt nipoja ja emäntä sanoi että perhana kun jää viiden pisteen päähän ykkösestä niin sitä vähän nipoontuu ja tuomarinsihteeri sanoi että onpas tosiaan, tuleppas sen paperin kanssa palkinnonjaon jälkeen ja emäntä sanoi että ok, tulhaan tulhaan ja sitten emäntä meni ja heitti hurjan intiaanitanssin pitkin kentänreunaa ihan vaan kun alkoi olla jo hysteerisen väsynyt. Isäntä katsoi että nyt sillä on lopullisesti vintti pimennyt. Mutta loppujen lopuksi kun pistemäärä nousi 169:ään, tulimme seitsemänsiksi kymmenestä koirakosta (nousimme onneksi vain yhden pykälän niin ei mennyt tulokset sen enempää sekaisin!) ja saimme siirron avoimeen luokkaan. Ei hullumpi päivä, kolme kumaa, yksi erittäin hieno rata ja yksi tokoykkönen. Ja tämän jälkeen emäntä totesi että koiran hilaaminen avoimeen luokkaan tokossa vaatii siis yhden normaalijärkisen koiran ja noin 40 tuntia työtä, jotta eipä tuo mikään ameriikantemppu ole. Sinne vaan kaikki joukolla jäätä särkemään! Meidän tokoura on heinäkuun tauolla ja sitten aletaan ihmetellä avoimen luokan liikkeitä. Toisaalta olisi kyllä ollut hyvä vähän vielä treenata alokasluokassa kun ei tuosta seuraamisesta näytä mitään tulevan, mutta kisaamallahan me ollaan agilityakin opeteltu että eiköhän se toimi tässäkin.
|
