Silin vähemmän totinen tokoura, osa 2
Silin tokoura sitten jatkui yli puolen vuoden tauon jälkeen 3.3.2002 Pornaisissa, missä Porvoon seudun koiraharrastajat oli järkännyt virallisen koitoksen Ehon maneesiin. Tuomaroimassa oli Marita Packalén, päivä oli mitä mainioin ja ilmassa oli kevättä, sillä ainakin koirakko oli ihan vihreä. Tarkalleen ottaen siinä kävi näin: Kisoissa oli mahdollisuus osallistua myös joukkuekisaan, johon siis vaan laskettiin yksilöratojen tulokset yhteen. Koska ylimääräiseen kisaan osallistuminen ei vaatinut lisää työtä eikä varsinkaan lisää rahaa, mutta tarjosi mahdollisuuden saada lisää palkintoja, emäntä laittoi hihan heilumaan jo marraskuussa ja kasasi ATD:ltä joukkueen. Olishan se ollut sääli jättää käyttämättä näin hieno mahdollisuus... Enivei, siinä kohtaa emäntä ei tiennyt että joulukuussa tulisi niin kauheat tulipalopakkaset ettei tokon treenaamisesta tullut mitään, ja että emännän iskias paukahtaisi tammikuussa ja laittaisi stopin treenaamiselle myös kolmeksi viikoksi tammi- ja helmikuuta. Siinä vaiheessa kun elettiin kisapäivän aattoa, Sili oli suorittanut neljä liikettä kahdeksasta kokonaan ja suht hyväksyttävästi. Treenitunteja sitten edellisen kisan - joka siis oli edellisessä heinäkuussa - oli yhteensä takana yhdeksän, joista viisi kahden edeltävän viikon aikana. Tunnelma oli siis odottava kun mentiin kehään... Näin siinä kävi.
- Paikallaan makaaminen 9. Oli kuulemma kohottautunut vähän kyynärpäilleen mutta sitten palannut alas. Ihan hyvin, kun ottaa huomioon että pari koiraa kauempaa yksi sheltti otti ja livahti.
- Seuraaminen taluttimetta 8. Meidän kaikkien aikojen paras seuraaminen. Jo tämä liike yksin antoi oikeutuksen koko kisaan osallistumiselle. Emäntää meinaa vieläkin ihan itkettää kun ajatteleekin... Koira seurasi iloisesti ja tarkasti, sillä oli hauskaa ja se hymyili. Pari kertaa se vähän jäi kattelemaan kun katsomon puolella joku potkaisi seinää, mutta palasi takaisin hyvin nopeasti ja jatkoi hymyillen. Ilmeisesti kannatti opettaa se pitämään katsekontaktia seuratessa.
- Maahanmeno 8. Muuten täysi kymppi, mutta emäntä tuplakäskytti kädellä. Ei ole helppoa sadan agilitystartin jälkeen olla käyttämättä kroppaansa... Tämä teksti oli muuten meidän ekasta kisasta, ja pitää edelleen paikkansa. Tällä kertaa emäntä ei vaan antanut suullista käskyä ollenkaan, vain niin vahvan käsiohjauksen että meni tuplaksi.
- Luoksetulo 8½. Tuli vauhdilla mutta jäi puoliväliin eteen ja sivulle. Tämäkin teksti oli meidän ekasta kisasta... Onkohan me opittu mitään? Tässä luokassa oli se pysähdys, Sili tuli vauhdilla, otti pari askelta käskyn jälkeen ja sitten tuli vauhdilla lopun käskystä. Sääli kun jäi siihen eteen puoliväliin, muuten oikein nätti.
- Seisominen 8. Oli pakko antaa vielä toinenkin käsky kun jäi jostain syystä hiipimään. Ei oikein Siliä, mutta ihan siisti.
- Noutaminen 0. Sili ei ole luontainen noutaja, joten sen nouto on tehty ikäänkuin tekemällä. Se lähti vauhdilla käskystä, toi palikan iloisesti, tiputti sen 1½ metriä emännästä eikä koskenut siihen vaikka sai uuden käskyn. Treeneissä se tuo sen sentään käteen vaikkei vielä istua osaakaan. Ensi kisoihin mennessä saanemme tämän valmiiksi!
- Kauko-ohjaus 0. Jos kauko-ohjaus alkaisi istumasta maahan, tämäkin toimisi. Näin päin koira ei uskalla nousta siitä makuuasennosta paitsi jos emäntä on niin lähellä että se tietää varmasti että istuminen on ok. Mutta onneksi tuomari oli niin kiltti että saatiin tehdä sitten koko liike, emäntä kävi käynnistämässä koiran läheltä ja sitten meni takasin paikalleen, ja maahanmenolla aloitettuna homma toimi ihan täysin. Tämäkin korjattaneen melko pienellä vaivalla.
- Vapaahyppy 8. Tämän piti mennä nollille kun ei koira tehnyt sitä vielä edellisenä päivänä, mutta jostain se repi sen fiilarin ja loikkasi reippaasti kaksoiskäskyn (ääni ja käsi) saatuaan esteen yli ja kaarsi oikelle ennen kuin istahti katse emäntään päin. Siinä sittten tuijoteltiin naamakkain ja emäntä totesi että voe hyvä tavaton, tosta se ei ikinä pääse enää yli, mutta antoi kuitenkin käskyn. Ja lo! and behold, Sili kaarsi takaisin yli esteen!
- Kokonaisvaikutus 8. Pari nollalle mennyttä liikettä laskee ihmeesti arvosanaa...
Jotta pistein 133,5 eli melkein kakkosen arvoisesti mutta kuitennii tukevasti kolmosella selviydyimme ekasta avokasluokan kisastamme. Ja tämä siis oli sekä ohjaajan että koiran kuudes tokokisa jos epävirallisetkin lasketaan, yhdeksän tunnin harjoittelun jälkeen. Jaa onko aussie hyvä tokokoira? Mieti sitä. Sillaikaa me, joilla on ilo omistaa tämmöinen aarre, tanssimme pienen ripaskan. Ei kannata jäädä katselemaan, on aika kauheaa...
|