Banner



 

Saavutuksiani 

Tänne isäntäväki aikoi kirjata agilityuraani, ihan niinkuin ovat kirjanneet Ufonkin uran. Oli sitten kuitenkin pakko siirtää näyttely- ja agilitysaavutukseni omille sivuilleen, kun alkoi tuota tekstiä tulla jo turhan paljon kerralla ladattavaksi. Mutta tänne jäivät Koirasaavutukseni! Toistaiseksi saavutuksistani voitaneen mainita kolme kukkaruukkua ja yksi kännykkälaturin johto. Yleiseen ottaen olen ollut suht samantasoinen pentu kuin Ufokin, mitä tuhoviettiin tulee. Kenkien kantelua ja jyrsittyjä meikkikyniä, mutta ei mitään suurta. Emännän mielestä se johtuu siitä, että kun saan tarpeeksi illalla juosta ympäri metsää puistossa, ei minulle jää hyvää ylimääräistä energiaa tuhlattavaksi tuhovimmaan. 

Sen verran olen ehtinyt jo saavuttaa, että toinen päivä vuotta 1999 aloitin tokokoulutukseni Kennelpiirin penturyhmässä. Emäntä sanoi että olen helpommin otettavissa kontaktiin kuin Ufo, mutta sillä nyt olikin sisko samalla tokotunnilla, että liekö tuo ihme jos ei ihan putkeen mennyt heti alusta! Opin peukunnäytön kahdella toistolla, että hyvin alkaa. 

Ja sitten lie aika kirjata loput pentuajan tuhot varoitukseksi niille onnettomille jotka tosiaan luulee että aussiet on kivoja perhekoiria, joiden hoito menee siinä sivussa kun hoitaa kolmea ihmislasta. Meidän emännällä on hoidettavanaan tasan isäntä, Ufo ja minä; emäntä on ihan tosissaan omistautunut minun viihdyttämiselleni kun on agilityt, tokot ja flyballit sekä jokapäiväinen tunnin - kuuden vapaana riehuminen koirapuistossa ja isännän vanhempien pihalla, ja siitä huolimatta olen niin aliaktivoitu että 1v 7 kk ikään menessä olen vetänyt huiviini:

  • 20 senttiä lasikuitutapettia meidän seinästä 
  • keittiönpöydän jalkaa 
  • 50 senttiä terettä meidän parivuotiaasta sohvasta 
  • emännän ratsastushousujen nahkapaikat
  • 25 suklaahippupikkuleipää jotka piti tarjoilla vieraille (ja suklaa on myrkkyä koirille, mutta ei se minua haittannut kun kiipesin hakemaan pipareita korotetun työpöydän takareunalta)
  • parit emännän hanskat
  • parit kenkäparit
  • kilon verran juustoa emännän veljen keittiönpöydältä
  • tietosanakirjasarjan nahkaselkämykset
  • erinäisen läjän likaisia sukkia ja kalsareita (osaan avata suljetun oven vaikka itseeni päin jos haluan; nousen takatassuilleni, pamautan tassulla kahvaa ja peruutan oven kanssa)
  • kahdet aluslakanat ja yhden päiväpeiton (on kivaa pedata!)
  • neljänneksen broileria isännän äidin pöydältä
Minulla ei siis ollut lupaa mihinkään näistä, ja luojan kiitos se suklaa tai kana ei tehnyt minusta entistä hauvaa. Sen sijaan se auto meinasi tehdäkin, joka tuli tietä pitkin sen kerran kun päätin että ihmiset bussipysäkillä on pelottavia ja väänsin itseni irti pannasta ja juoksin tielle, enkä hievahtanutkaan vaikka emäntä kirkui kauhusta. Samaten pari kertaa on ollut vaara että emäntä tekee minusta rukkaset, kun vartiointiviettini vallassa haukun koirapuiston aidalla. Että kovin on extremeä tämä aussien elämä. Mutta emäntä sanoi ettei ole koskaan edes nähnyt koiraa, jolle olisi yhtä tärkeää päästä miellyttämään emäntäänsä, joten ei se minusta tumppuja laita kuitenkaan, kuhan uhkailee.

Tähän loppuu kierros historiikissäni, mutta piipahdathan myös muilla sivuillani (niihin pääset salaisen piilopaikan kautta)! 

Edellinen



 


Takaisin Silin Salaiseen Piilopaikkaan

Päivitetty 24.4.2000

Kommentit isäntäväelle!