Naiskentelua kirkonpihalla Taiteiden yössä !

Meikäläistä pian kuusikymppistä vähemmän tiukkapipoista isoisääkin kauhistutti lahtelaisten 10-20-v. lapsukaisten hurjastelu viime lauantain taiteiden yössä...
Viina virtasi ja housut kintuissa suoritettiin sukupuoliperformansseja pääkirkkomme pihamaalla.

Seitsemäs syyskuuta Lahdessa vietettiin kesäkauden virallisia päättäjäisiä, taiteiden päivää ja iltaa. Ohjelmaa oli kaikenikäisille, -näköisille ja -kokoisille; sarjakuvanpiirtämistä, rokkikonserttia, taiteentekoa, kaljottelua ja kirkollista korkeakulttuuria. Uteliaisuus valtasi mielen, päätin osallistua, heila parkkeerasi automme Päijänteenkadulle kirkkopuiston viereen alkuillasta ennen kahdeksaa.

Mallasjuoman neitojen läheisyydessä 12-15-vuotiaat lapsukaiset olivat vallanneet nurmikoiden lisäksi suurimman osan Rautatienkadulle nousevista portaistakin. Kaikilla näytti olevan omaat eväät mukana, herjat lensivät, herrat horjuivat ja mökeltivät, tytöt kiljuivat ja kikertivät, pystyipä joku vielä kirmailemaan nurmikoilla kaatumattakin, juoksuaskelin. Makuupaikkojakin näytti riittävän useille.

Lanunaukiolla rokki pauhasi, parisentuhatta nuorta osallistui aktiivisesti taiteentekoon, huojuskeli ja kiljuskeli musiikin mukana tai tahtiin, meteli oli melkoinen. Mutta elämäähän tämäkin on, osallistumista, kavereiden tapaamista, hauskanpitoa. Välillä tuli hitaitakin, tunnelma tiivistyi, jotkut pääsivät lähituntumaankin.

Vakavamielisemmille oli Ristinkirkkoon järjestetty kotiaiheinen korkeakulttuurikonsertti klo 21-22. Pianisti, sellisti, huilisti ja laulaja esittivät kuulakkaan kaunista kotimaista musiikkia, hartaampia ja tuttuja kappaleita. ESS:n päätoimittaja Heikki Hakala juonsi tilaisuuden omalla arvokkaan rauhallisella ja nöyrällä tavallaan, kiitokset teille kaikille esiintyjille.

Kaikki loppuu aikanaan, esiintyjät poistuivat, yleisö nousi penkeiltään ja vajaan tunnin musiikkihetken jälkeen ulos lahtelaiseen lauantai-iltaan. Suuntasimme naiseni kera kohti kirkonportaita laskeutuaksemme alas Päijänteenkadulle ja parkkipaikalle autonhakuun. Piha oli kirkollisen hillityistä valoista huolimatta kohtuullisen hämärä, nuorisoa näytti vielä olevan liikenteessä.

Matkamme kulki yhteiskoulun ja kirkon välisellä polulla, portaat olivat sentään valaistut. Hupsista, älä astu pois polulta tai kompastut metrin päässä puhertavaan pariskuntaan ! Tyttö alla selällään polvet koukussa, poika housut kintuissa hänen päällään, polun ja kirkon välisellä nurmikolla. Toinen pariskunta pari metriä myöhemmin yhteiskoulun puolisella nurmella, pullot pyöriskelivät jaloissa, jotkut huojuvat hahmot liikuskelivat sinne tänne, joku yrjösi äänekkäästi, toiset pystyivät vielä kikattelemaan ja naureskelemaan, meluamaan ja mölyämään...

Poliisiauto kaartoi hitaasti kirkonpihaan, katseli ja kuunteli, kukaaan ei jalkautunut, kiersi temppelin ja katosi kaupungin pimeyteen. Valaistuilla portailla parisenkymmentä lasta ja nuorta nuokkui kaiteesta kiinni pitäen, pullot kourissaan, joku uhosi tappeluhalujaan, toinen yrjösi portaille, muut hoilottivat ja puhuivat toistensa päälle.

Katse tiukasti kivisiin portaisiin suunnattuna, yrjöjä ja nuoria väistellen laskeuduimme kohti Päijänteenkadun parkkipaikkoja. Ajatukset harhailivat omassa nuoruudessa, heilasteluissa kirkkopuiston hämärissä 50- ja 60-luvuilla...

Voi aikoja, voi tapoja !

Raimo Kaarna 11.09.2002