Lentomatka Pinnairin Tupelev 110:llä

Tämä on kertomus kuinka onnellisesti voi käydä lentomatkalla.

Ohessa Tupelev 110 lentokone, joka on tehty 747 jumpojetistä lyhentämällä, ottamalla sisään muutama metri. Kone on varustettu nyttemmin Lenin&Stalin moottoreilla jotka on tehty Sloboworksin kaupungissa Valkovenäjällä. Moottoreissa on työntövoimaa noin 5 Tzz täydellä teholla ja puolellateholla 2,5 Tzz (jälkipoltto päällä). Kantavuus lentokoneella on Gorgin taulukon mukaan 23500 ja istumapaikkoja 345 kpl ja seisomaan pääsee vain 100 henkeä koneen takaosan ns. karsinaan. Lisäksi voidaan ottaa rahtia 34000 tn, jos otetaan vain puolet tarvittavasta polttoaineesta. Perämies tankkaa välillä. Se teknillisistä tiedoista.

Aloitetaampa lento 2344 Seutulasta, Moskovaan ja sieltä Pattajalle.

Karmea totuus paljastuu, kun päästään Seutulassa koneen viereen, tällä ikälopulla koneella ei pääse kuin hengestään. Sain sentään istumapaikan ikkunanvierestä, mutta valitettavasti vain siiven kohdalta, joten voin vain ihailla moottoreita. Lähtö viivästyy kun yksi moottori valuttaa öljyt kentälle ja öljylammikkoon liukastuu koneen kapteeni Slobolev Aleksei ja hänet joudutaan vaihtamaan Sergei Simanoviin. Lentoemot pitää meidät tilanteen tasalla. Ajattelen, että vetäsen kokovartalopuudutuksen ja huudan (valitettavati ääneni korottuu) tarjoilijan paikalle, ja tilaan kunnon lastin. Tosin tilaus ja toimitus on ihan eri asia, saan onneksi pullon Viru Valgeata ja pullon spraittia, spraitille on heti käyttöä annan sen naapuripenkin äpärälle (n.5 v.), jotta se lopettaisi ainaisen huutamisen äidilleen. Kun olen vetäisemässä pullosta kunnon siivua, huomaan pari kaveria työntävän konetta, ei kai ne yritä työntää konetta käyntiin? Näiltä pojilta ei optimistia puutu. No mutta nyt moottorit tuntuvat käynnistyvän, vähän ne pätkii, olisko joku tulppa vähän kastunut?
Nyt lähdetään, pullo on jo puolillaan (1L), huuli alkaa lentämään, muttei kone, takaisin alkuun, nyt on sumua Moskovassa, kaskun ei poutaa, onhan tämäkin syy viivyttää lentoa.
Yhtäkkiä jotain hässäkkää ohjaamossa, ei kai tätä paskaa yritä joku kaapata, etupenkkiläiset napsivat valokuvia, en näen mitä siellä tapahtuu, kuulen, että apumekaanikko kaatoi kahvinsa karttojen päälle, ja joudutaan lentämään ns. korvakuulolta. Ohessa kuva tilanteesta, kuten huomaatte on kattomikrofoni purukumilla kiinni katossa. Siivojahan täällä ei ole käynyt 10 vuoteen.
Äkkiä kiikari (pullo) pohja ylöspäin ja kunnon puudutus.
Pullo tyhjä, herään Moskovassa, näin pitää asiat hoitaa. Suuta kuivaa, muttei kauaa, tarjoilija kantaa taas lisää viinaa. Kun on oltu Moskovassa vasta vaivaiset 8 tuntia, ilmoitetaan, että on koneenvaihto, se tosin olisi pitänyt tehdä jo tunti sitten, eipä sillä väliä, koska sekin lento on myöhässä. Juuri kun on saatu matkatavarat pihalle koneesta, tulee ilmoitus, että jatketaan tällä koneella, joku taputtaa, valitettavasti en näe kuka, kapteeniko ? miksi ?... Seuraava kohtaus sattuu, vasta lentoonlähdön jälkeen ilmoitetaan, ettei ruokaa voida tarjoilla, kun ruoka oli toimitettu väärään koneeseen (mistä ne voi sen tietää). (koska siellä on jo käyty tarjoilemassa iltapalaa, väittää lentoemo). Ajattelin ottaa iltapalan nestemäisessä muodossa, ja sehän onnistui. Taas alkoi laulu raikamaan, ja juttu lentämään kuin spitalisten juhlissa, viinan keksijälle ei voi antaa kuin Nobelin palkinnon, jos ei ole kuollut, Nobeli meinaan. Ja taas työnnetään konetta käyntiin, ja samalla tuloksella kuin veljenpojankumminkaima kun ei saanut Johnson perämoottoria käyntiin, ajatteli Imatrankoskessa ottaa mäkistartin. Kyllä moottori käyntiin lähti, kun se oli puolivuotta korjaamolla ja ainut mitä siihen ei varaosina vaihdettu oli ohjekirja. Takaisin lentoon. Kapteeni kuuluttaa, olemme siis lennossa: Sloboworks is hier, et peräpruku här, motor kaput,; mitä helvettiä, taas alas, mutta onneksi pyörille. Päädyimme Venäjän toiseksi suurimpaan kaupunkiin Sloboworksiin. Moottorinvaihto, kuulemma, olen edelleen kokovartalopuudutuksessa. Uskokaa tai älkää, mutta vain 12 tunnin kuluttua olemme taas ilmassa ja kokka kohti määränpäätä. Viina virtaa, ruokaakin on saatu, ja koneen kapteeni viihdyttää lapsia, päästämällä heidät ohjaamoon, yksi kerrallaan, mikä lie perverssi lapsipornon harrastaja. Lapsisexin ja varmaankin eläimiinsekaantuja kuuluttaa: Olemme perillä. Turvavyöt kiinni laskeudumme Pattajalle ja matka on onnellisesti ohi. Takaisin tulin konsulinkyydillä. Tiranan ja Bombayn kautta matka kesti 2 kk, mutta sehän on eri juttu. Valitettavasti joitakin muistiinpanoja hävisi (ja lompakko) lentomatkalla, voipi olla, että kun muisti palailee, niin korjaan tätä juttua. 030497.