Vastine, perimiskirjeesseenne

Olen juuri lukenut kiihkeäsävyisen kirjeenne koskien laskuanne, jonka suoritus mielestänne olisi pitänyt tapahtua jo aikoja sitten ja jossa kerrotte, että voitte järjestää minulle, vaikeuksia ellei suoritusta tule.

Kun puhutte vaikeuksista, haluaisin hieman valistaa Teitä. Vuonna 1966 ostin velaksi sahan, mossen, tukkireen, kaksi hevosta, traktorin, revolverin sekä parkastettua sikaa.

1967 saha paloi, jäljelle ei jäänyt kuin kasa tuhkaa. Toinen hevosista kuoli, toisen lainasin eräälle äpärälle, joka antoi sen kuolla nälkään. Sen jälkeen liityin kirkkoon. 1968 kuoli isäni ja veljeni hirtettiin Australiassa hevosvarkaudesta. Toppatroikka pani tyttäreni paksuksi, ja minun oli pakko maksaa 440 mk puoskarille, jotta en saisi äpärää sukulaiseksi.

1968 yksi pojistani sai sikotaudin, joka oli niin vaikea, että hänet oli kastroitava hengen pelastamiseksi. Kerran ollessani kalassa vene kaatui ja menetin suurimman kalan minkä olin nähnyt. Samalla hukkui kaksi pojistani, kumpikaan niistä ei ollut se joka oli kastroitu.

1969 vaimoni karkasi neekerin kanssa, mutta jätti matkamuistoksi pari mustaa kaksoispoikaa. Menin piikani kanssa naimisiin, jotta voisin pitää kustannukset kurissa. Hän oli kuitenkin kylmä ja minulla oli vaikeuksia saada hänet laukeamaan , joten menin lääkäriin. Tämä neuvoi minua luomaan jännitystä, kun vaimoni lähestyy huippua, joten minä otin haulikon mukaan sänkyyn ja kun mielestäni aika alkoi olla kypsä, työnsin piipun ikkunasta ulos ja painoin liipaisinta. Siitä seurasi, että vaimoni paskansi sänkyyn, minulta jäi kesken, ja ammuin parhaan lehmäni.

1971 paloi loput rakennuksistani ja aloin ryypätä, enkä lopettanut ennenkuin minulla ei ollut muuta jäljellä kuin vesitiiviskello ja munuaisvaivat. Pitkään aikaan en sitten tehnyt muuta kuin vedin kelloni ja kusin.

1972 menin ostamaan lapsilisärahoilla itselleni kenkiä, löysin sopivan parin, mutta myyjä sanoi, että toinen niistä ei ole pari, se jäi epäselväksi kumpi kengistä? Kenkäkaupasta poistuin pettyneenä ja ryyppäsin kaikki rahat, ja otin vielä lisää velkaa.

Seuraavana vuonna yritin aloittaa uudestaan, ostin lannanlevittimen ja puimakoneen, mutta hirmumyrsky tuli ja vei ne naapurikunnan puolelle. Vaimoni lähti kulkukauppiaan matkaan, poikani pyyhki persettään maissintähkällä, joka oli kyllästetty rotanmyrkyllä ja joku kelvoton ampui palkintosonniltani kivekset. Nyt olen niin köyhä, että jos paskantaminen maksaisi pennin, minun olisi pakko oksentaa.

Minulle rahan saanti on yhtä vaikeaa, kuin yrittäisi työntää voita villikissan perseeseen sukkapuikolla. Ja te hyvät herrat sanotte, että voitte aiheuttaa minulle vaikeuksia, ellei suoritusta tule. Siihen en voi muuta sanoa, kuin että olette sydämmellisesti tervetulleita yrittämään.

Ps. Jos joku haluaa velkaa sitä olisi tarjolla.

Takaisin etusivulleTakaisin etusivulle