Yllä: tyypillinen kaupan annuum-chilipaprika.Oikealla suosittu koristechili "Bolivian Rainbow".
Solanaceae kasviheimon jäseniä, johon kuuluu yli 2000 tunnettua lajia, joista osa lääkekasveja, osa myrkyllisiäkin. Sukua mm. tomaatille, perunalle, ananaskirsikalle ja tupakalle.
Kaikki tunnetut paprikat ovat syötäviä.
Chili ja paprika tarkoittavat täysin samaa asiaa: capsicum-suvun kasveja. Chiliksi tai maustepaprikaksi kutsutaan yleensä kasvin tulisia muotoja, paprikoiksi mietoja, isokokoisia, makeita lajikkeita.
Capsicumiin luetaan tällä hetkellä noin 30 villiä lajia, mutta uusia löydetään Etelä-Amerikan huonosti tunnetuilta seuduilta jatkuvasti.
Ihmisen jalostamia lajikkeita on tuhansia, mutta nämä kaikki polveutuvat vain kolmesta villistä chililajista: capsicum annuum var. glabriusculum (josta kehittyivät tutut jalostetut paprikalajit c.annuum var. annuum, c.frutescens ja c.chinense), capsicum baccatum sekä toistaiseksi tuntematon laji (luultavin ehdokas: capsicum eximium), josta kehittyi vanhin ihmisen jalostama paprika, capsicum pubescens.
Eräitä vanhimmista ihmisen hyötykäyttämistä ja viljelemistä kasveista. Vanhimmat chilin asutuslöydöt Etelä-Amerikassa ajoittuvat yli 8000 vuoden taakse.
Monivuotisia pensaskasveja, joiden alkuperä on Etelä-Amerikassa. Suku sisältää myös ainakin kaksi puuksi kasvavaa, suurta villilajia (c.parvifolium ja c.caballeroi).
Ihmisen jalostamia ja kaupallisestikin merkittäviä chililajeja ovat c. annuum (mm. Paprika, Jalapeño, Cayenne, Pepperonit), c.chinense (mm. Habanerot), c.frutescens (mm. Tabasco), c.baccatum sekä c.pubescens. Näistä kahta viimeksimainittua tavataan vain Etelä- ja Keski-Amerikassa, missä ne pitkälti korvaavat meille tutummat paprikat. Etelä-Amerikassa ihmisen ravinnoksi käytetään paikallisesti myös ainakin villejä tai puolivillejä c.chacoënse, c.eximium/cardenasii ja c.baccatum var. praetermissum chilipaprikoita.
Chilit eivät ole mitään sukua "oikeille" pippureille.
Kasvitieteellisesti paprika ei ole vihannes vaan marjahedelmä.
Paprikan hedelmän koko vaihtelee noin 3 millimetristä aina yli 30 senttimetriin ("Big Jim", "Whippet's Tail").
Hedelmät ovat raakoina useimmiten jonkin asteen vihreitä (joskus harvoin violetteja tai valkeitakin) , mutta voivat kypsyä miltei minkä värisiksi ja muotoisiksi hyvänsä.
Vitamiinipitoisimpia hedelmiä maailmassa.
Kasvien kasvukorkeus vaihtelee lajikohtaisesti noin 30 cm:stä aina yli 7 metriin.
Chilipaprikoiden kasvutapa vaihtelee hyvin paljon matalasta pensaasta aina puuksi. Jotkut lajit ja lajikkeet ovat erittäin hentoja ja rönsyileviä, lähes köynnöskasvimaiseen käytökseen asti. Toiset taas muodostavat jämäkän, puumaisen rungon ja harvoja, tukevia oksia.
Alkujaan trooppisen ilmaston kasveja, mutta monet lajit ovat osoittaneet yllättävääkin sopeutumiskykyä ja voivat menestyä niin aavikoilla kuin varsin viileissäkin olosuhteissa.
Paprikakasvien uskotaan kehittyneen Bolivian-kaakkoisen Brasilian tienoilla. Sieltä ne levisivät lähes kaikkialle Etelä-Amerikkaan, pian myös Keski-Amerikkaan, Meksikoon ja aina nykyisen eteläisen USA:n alueelle.
Paprikoiden alkuperästä ja kehityksestä ollaan oltu epätietoisia aivan viime vuosiin asti. Tutkijoita on hämmentänyt mm. vasta hiljan tutkittujen täysin tulettomien, 26-kromosomisten lajien löytyminen kahdelta alueelta Etelä-Amerikassa. Tämän hetken tiede pitää näitä evoluution uusimpina tulokkaina. Joitakin välimuotoja (siltalajeja) tutumpiin, tulisiin 24 kromosomisiin paprikalajeihinkin tunnetaan - esim. c.flexuosum.
Paprikan lähisukulaisia elää lähes kaikkialla maapallolla. Japanissa ja Kiinassa tavattava tubocapsicum anomalum, eli "valechili" on tällainen kasvi Myös mm. ananaskirsikan edustama physalis on varsin läheistä sukua paprikoille. Monet "puolipaprikat" kuten Aurelianat ovat erittäin uhanalaisia.
Pitkään uskottiin löytöretkeilijöiden tuoneen paprikakasvit Eurooppaan, mistä ne olisivat levinnyt muualle maailmaan kauppiaiden mukana. Uusin tutkimus kuitenkin viittaa vahvasti siihen, että paprikat tunnettiin niin Euroopassa kuin Aasiassakin jo kauan ennen Kolumbuksen matkoja. Mm. Ruotsista on löydetty erittäin vanhoja jälkiä luultavimmin capsicum frutescens -lajin chilipaprikoista. Näyttääkin siltä, että niin viikingit kuin muutkin tutkimus- ja kaupparetkiä harjoittaneet kansat ovat tunteneet paprikan ainakin lääkerohtona pitkälti yli tuhannen vuoden ajan.
Tulisuuden aiheuttavat kapsaisiineiksi kutsutut aineet, jotka hämäävät ihmisen tuntoaistin uskomaan että sitä vahingoitetaan. Tuntoaisti aiheuttaa kehossa hälytyksen, joka vapauttaa luonnon omia puudutusaineita, endorfiineja. Erittäin tulisen paprikan syöminen aiheuttaa siten pienen "pilven", eli hyvänolon tunteen. Huumausaine kapsaisiini ei kuitenkaan ole! Kapsaisiineja on useita tyyppejä. Eri chililaaduissa on erilaisia kapsaisiiniyhdistelmiä, jotka aiheuttavat eri ihmisille erilaisen kokemuksen.
Lääketiede tutkii parhaillaan kapsaisiinin hyödyllisiä vaikutuksia mm. vatsahaavan ehkäisyyn ja hoitoon, sekä moneen muuhun asiaan - alkaen syöpätutkimuksesta. Vaarallisiksi ei väkevimpiäkään chilipaprikoita voi sanoa (ainakaan ei-allergikoille), mutta tottumattomalle ne kyllä voivat saada aikaan vallan helvetillisen polton suuhun, vatsaan tai minne tahansa iholle. Joillakin ihmisillä on myös taipumusta allergisuuteen paprikoille.
Kapsaisiineihin muodostuu pidemmän päälle jonkinasteinen immuniteetti ja monien mielestä jopa pieni henkinen riippuvuus. Hyvin voimakas chili toimii siinä mielessä hieman huumeen tavoin; siitä saatava hyvän olon tunne halutaan kokea aina uudelleen. Koska "huumeena" kuitenkin toimii ihmisen oma endorfiini, tämä addiktio ei ole sen vaarallisempi kuin esim. hyvä saunominen tai muu fyysinen kokemus.
Chiliin tottumattomalle voimakas polte voi peittää ruoan maun kokonaan; aasialaista suomalaisen kauhistelu voi lähinnä huvittaa, koska kapsaisiini-immuniteetin kehityttyä, makuaisti ei enää helposti puudu chilistä. Kun naapurisi kaataa pullokaupalla Tabascoa ruokaansa, hän tosiasiassa voimistaa makuelämyksiään, eikä pilaa ruokaansa.
Kapsaisiini on öljyliukoista; vesi vain pahentaa poltetta! Maitotuotteet ja esim. leipä neutraloivat poltetta. Paras poltteen sammuttaja on kuitenkin viina (suussa purskuttaminen liuottaa ja laimentaa kapsaisiinin)!
Kapsaisiini sijaitsee suurimmalta osin chilihedelmän siemenissä ja niiden kasvualueella, eli ne poistamalla makuelämys miedontuu yleensä selvästi. Jonkin Habaneron tapauksessa ei ehkä siltikään läheskään tarpeeksi kaikille!
Lyhyesti: ei ole, mikäli tietyt olosuhteet, kuten riittävä valo, lämpö ja ötököiden torjunta saadaan aikaan riittävän pitkäksi ajaksi. Tärkein osatekijä tuntuu monelle lajikkeelle olevan valo.
Trooppisen ja subtrooppisen vyöhykkeen asukkeina paprikat ovat pitkän kasvukauden kasveja. Suomen kesän valo ja lämpötila eivät ole niille yleensä ongelma, mutta ongelmaksi muodostuu kasvukauden useimmille lajikkeille aivan riittämätön pituus ulkosalla (paprikoille: touko-syyskuu). Useimmille lajikkeille lämpötilan minimiraja on siinä +5 asteen tienoilla, vaikka joskus kasvit selviytyvät pienestä pakkasestakin ainakin lyhytaikaisesti. Jos kasvukautta voidaan pitkittää sisäoloissa, useimmat paprikakasvit pärjäävät mainiosti. Edellinen ongelma on ratkaistavissa esimerkiksi kasvihuoneella tai lasitetulla parvekkeella. Molemmilla on mahdollista saada aikaan minimissään noin huhti-lokakuu kasvukausi, mikä riittää jo useimmille lajikkeille. Pienellä lisävaivalla kasvukaudeksi voidaan ainakin Etelä-Suomen oloissa saada jopa lähes ympärivuotinen maalis-marraskuu, mikä riittääkin käytännössä kaikille paprikoille.
Oikean lajikkeen valinta on tärkeää, sillä paprikoissa on valtavia eroja paitsi itse kasveina, myös näiden vaatimissa kasvatusolosuhteissa. Väärä valinta voi tappaa harrastuksen heti alkuunsa. Kaupan chilin siementen idättäminen on vaivaton, mutta harvoin antoisin tapa aloittaa chiliharrastus. Suomen Chiliyhdistyksen järjestämissä harrastajatapaamisissa on mahdollista löytää paitsi hyvää seuraa, myös aivan ylivoimaisesti mielenkiintoisempia, maukkaampia ja helpommin kasvatettavia paprikalajikkeita siemeninä ja taimina. Laatusiemeniä voi myös tilata Internetin kautta. Erittäin suositeltavia ensimmäisiä kasvatteja (ja monien kestosuosikkeja myöhemminkin) ovat esim. Lemon Drop, Aji Cristal, Guajillo, Poblano, Chilaca ja Goat's Weed. Kaksi ensiksimainittua edustavat Etelä-Amerikan ulkopuolella harvinaista capsicum baccatum lajia, loput puolestaan maailmalla yleisintä capsicum annuumia.
Vaikka lähes kaikki chilipaprikat ovatkin kotioloissa kasvatettavia, ainoastaan edellä mainittuja lajeja, c.annuum ja c.baccatum voidaan varauksetta suositella kaikenlaisiin oloihin ja myös vasta-alkajille. Monien korkealle arvostamat muut jalostetut lajit, kuten c.chinense (mm. Habanerot ja Scotch Bonnetit), c.frutescens (mm. Tabasco ja Malagueta) sekä c.pubescens (Rocotot, Canariot) ovat selvästi vaateliaampia olosuhteiden suhteen, eivätkä välttämättä suostu tuottamaan satoa erityisesti hämärissä sisäoloissa. Villichilit ovatkin sitten kokonaan oma, äärettömän mielenkiintoinen ja haastava alueensa. Jotkin niistä ovat jopa jalostettuja serkkujaan helpompia ja kiitollisempia kasvatteja, vaikkakin usein myös kotioloissa hankalan suurikokoisia. Muutamia voi pitää jopa esim. ruoanlaittomielessä hyvin arvokkaina. Useimmat villipaprikat ovat kuitenkin melko tai hyvinkin haastavia kasvatteja, eivätkä aina välttämättä suoranaisesti esim. kokkauksen kannalta hyödyllisiä. Kauniita ja erikoisia kasveja niistä kyllä löytyy, joten etenkin vähän jo pidemmälle ehtineen harrastajan kannattaa ehdottomasti tutustua tähän chiliharrastuksen varmasti laajimpaan ja vielä varsin huonosti tunnettuun puoleen. Asialla on vielä sekin puolensa, että useimmat villipaprikat ovat luonnossa uhanalaisia tai jopa lähellä sukupuuttoon kuolemista. Vastuullinen kotikasvatus ja siementen kerääminen talteen palveleekin luonnonsuojelua, mutta vain "leikillään" ei etenkään kaikkein uhanalaisimpien lajien siemeniä tulisi missään tapauksessa "kesäkissaksi" hankkia!
Suurin ongelma chilinkasvatuksessa syntyy yleensä ötököistä, joiden torjunta vaatii tarkkaavaisuutta, kekseliäisyyttä ja vähän onneakin. Muutoin chilit eivät tarvitse kuin kastelua, valoa, kenties satunnaista lannoitusta ja tarpeen tullen leikkelyä.
Ota tavaksesi vilkaista chiliystävääsi kerran päivässä. Opit nopeasti näkemään, onko tällä kaikki kohdallaan. Jos huomaat jotain "omituista", se tarkoittaa usein ötökkäongelmaa - ja siihen pitää puuttua välittömästi. Kirvat ovat ikäviä, mutta niiden kanssa tulee kesäkaudella aika hyvin toimeen, ellet anna kirvojen mellastaa aivan tolkuttomasti. Vihannespunkit ovat paprikankasvatuksen suurin haaste. Niillä on paha tapa iskeä kasvien lepoaikana, talvella ja luottaa siihen ettet pidä kasveja tuolloin kovin tarkasti silmällä. Voit lähteä siitä olettamuksesta että jos kasvatat paprikoita vähänkään vakavammin, punkit tulevat varmasti iskemään puutarhaasi, sisällä tai ulkona. Kaupan paprikoille, ja ylipäätään c.annuum-lajin maustepaprikoille vihannespunkit ovat erityisen tappava vihollinen. Jonain päivänä huomaat että jo jonkin aikaa kummallisen huonolta näyttänyt kasvisi onkin merkillisen "hämähäkinseitin" peitossa. Hyvästele silloin kasviystäväsi. On pienen pieni mahdollisuus, että voisit pelastaa hänet suihkun alla ja myrkyillä, mutta yleensä ennuste on perin kehno... Tällä sivustolla on kasvatus-osiossa ohjeita näiden pienten katastrofien ehkäisemiseksi. Tämä on silti yksi syy lisää kehoittaa porukkaa kasvattamaan meille ehkä eksoottisia, harvinaisia, mutta myös ötökkäkestävyydeltään ylivertaisia baccatum-paprikoita! :)
Ei kannata masentua, jos kasvatusyritykset päättyvän ensialkuun (ja joskus ehkä myöhemminkin) selittämättömiin kasvien äkkikuihtumisiin. Joillakin lajikkeilla on melkeinpä yliluonnollinen itsemurhahakuisuus ensimmäisen satokautensa päätteeksi. Erityisesti annuum-paprikat ovat tuolloin, syksyllä heikkoja ja erittäin alttiita niin ötököille, juurilaholle kuin taudeillekin. Riittävä valaistus, hillitty kastelu ja ötököiden pitäminen erossa kasveista ovat aikalailla kaikki mitä kotikasvattaja voi tehdä. Tarkkana kannattaa olla myös siinä, ettei käytä liian tiivistä, voimakasta multaa.
kuva:
JK -02
Yksi hiukan huvittavakin käytännön varoitus liittyy kaikkein tulisimpiin paprikoihin. Jossain nähty kehotus suojakäsineiden käytöstä ei ole vitsi, vaan täyttä totta. Esimerkiksi Habanero on kaikissa muodoissaan niin käsittämättömän väkevää, että sen paljain käsin käsittely voi aiheuttaa parhaassa tapauksessa pientä poltetta iholla, pahimmillaan melkoiset tuskat silmissä tai muissa aroissa ruumiinosissa. Syytä on muistaa sekin, ettei kapsaisiini lähde iholta pesussa, edes saippualla. Murenna Habaneroa sormin tänään - varo hieromasta silmiäsi moneen päivään! Myös wc:ssä on syytä olla varovainen, ellet halua aivan uusia mielenkiintoisia kokemuksia...
Mitä käyttöön tulee, käyttötapoja riittää monia. Jotkin paprikat soveltuvat sellaisenaan tuoreina syötäviksi, toiset eivät. Aina kyse ei ole tulisuudestakaan; esim. tuore Habanero on tulisuudestaan huolimatta herkullinen, mutta tuore Goat's Weed kaikkea muuta. Monet annuum -lajin paprikat, erityisesti ei-makeat, tuliset lajikkeet soveltuvatkin parhaiten kuivattavaksi ja jauhetuksi.
Useimmat chilit tulevat miedommiksi, mikäli poistat siemenkodan ennen käyttöä.
Kuivattaminen onnistuu hyvin uunissa; paprikat halkaistaan ja/tai paloitellaan sopivan pieniksi, uuni noin 70 asteeseen, luukku raolleen, tuuletustakin käyttöön - ja homma on valmis kun kaikki on paperinkuivaa. Jotkut mehukkaammat paprikat (kuten Rocoto) eivät kuivu yhtä helposti. Parempi vaihtoehto on huokea sienikuivuri lähimmästä kodinkoneliikkeestä.
Jauhaminen kuivatuista chileistä on erittäin suositeltava käyttötapa! Omatekoinen chilijauhe on äärettömästi parempaa kuin kaupan valmiit Cayennet ja muut jauheet.
Pakastaminen toimii oikein hyvin; hedelmät vain puolitetaan ja laitetaan pakastusrasioihin.
Marinointi on herkullinen vaihtoehto, joka sopii useimmille lajikkeille hyvin. Moni tuntee esim. kaupasta saatavat Jalapeñoviipaleet tai kokonaiset Serranot etikkaliemessä. Valkosipuli sopii hyvin paprikoiden lisukkeeksi marinadiin.
Suomen Chiliyhdistys ry perustettiin 2007, ja sen toiminnan tarkoituksena on auttaa kaikkia niin maassamme kuin sen ulkopuolellakin saamaan enemmän iloa ja hyötyä tästä hauskasta harrastuksesta. Toimintaan kuuluvat myös yhteiset tapahtumat eri puolilla maatamme. Lue lisää!
Yllä: chilitapaamisiimme on osallistunut vuosien mittaan melkoinen joukko mitä mukavimpia ihmisiä, kaikista kuviteltavissa olevista ikä- ja muista ryhmistä. Esimerkin kaltaiset sattumat eivät ole olleet varsinaisesti harvinaisia, mutta pääpaino tapaamisissa ei todellakaan ole extreme-urheilulla! Sitäkin saa toki harrastaa, koska paikan päälle yleensä ilmaantuu jostain kumman syystä myös kaikkein tulisimpia maustekastikkeita ja chilihedelmiä... Muut nauttivat hyvästä musiikista, keskustelevat ja napostelevat väen usein itse tekemiä chilipitoisia herkkuja, miedoista tulisiin. Nämä eivät todellakaan ole mitään suljetun seurapiirin tapahtumia, vaan jokainen on todella tervetullut mukaan! Tapaamisista ilmoitellaan sekä chiliyhdistyksen omilla sivuilla, että keskustelufoorumillamme...
Chilin kasvatus alkaa aina jostain. Vaikka Infernon keskustelualueilla väki puhuukin mitä merkillisimmistä lajikkeista ja tarvikkeista, ei ole oikeaa tai väärää tapaa aloittaa tämä harrastus. On kuitenkin tiettyjä chilejä joista saa esim. ruoanlaittoon tai silmille "taattua" iloa helpommalla. Kannattaakin katsella tämän sivuston eri osioita ja kiinnittää huomiota erilaisiin suosituksiin. "Klassikko" -leima merkitsee yleensä chiliä josta on varmasti iloa kaikille. "Kannattaa kokeilla" voi olla vähintään yhtä hyvä, mutta harvinaisempi tai muutoin erikoinen. Muutkin lajikkeet voivat olla mainioita - lopulta vain oma kokeilu antaa varman tuloksen! Kokeileminen onkin suuri osa harrastuksen hauskuutta... Chilikasvien kirjo on valtava, ja mukaan mahtuu jos jonkinlaista kummajaista. Monet sinänsä erittäin suositeltavista lajeista ja lajikkeista ovat kasvuolojensa suhteen nirsoja, ja saattavat siksi aiheuttaa etenkin aloittelevalle chilimielelle turhauttavia kokemuksia. Saman lajinkin sisällä vaihtelu voi olla hyvin suurta, mutta tässä kuitenkin edes jonkinlaista osviittaa siitä, mitä odottaa eri chilikasveilta.
Helpoin mahdollinen tapa aloittaa harrastus on kantaa kaupasta pieni ruukkukoristechili kotiinsa. Nämä ovat sinänsä aivan oikeita chilipaprikakasveja, ja niiden hedelmät ovat syötäviä. Ne vain on jalostettu lähinnä ulkonäköä ajatellen, eivätkä siksi välttämättä tarjoa suuria kulinaristisia elämyksiä. Ne eivät myöskään välttämättä ole pitkäikäisiä, tai lisääntymiskykyisiä.
Mikään ei periaatteessa estä sinua ottamasta siemeniä talteen kypsästä kaupan chilihedelmästä (pidä vain huoli siitä, että se on punainen tai keltainen, vihreän chilin siemenet eivät idä). Monet niistä itävät noin 30 asteen idätyslämmössä kaktus- tai kylvömullassa (muitakin keinoja on, niistä lisää foorumilla ja kasvatusosiossamme) noin viikossa, parissa. Lähes kaikki nämä kaupan chilit edustavat maailmalla kaupallisesti ylivoimaisesti levinneintä, muttei välttämättä kotikasvatukseen parasta capsicum annuum päälajia, johon luetaan mm, kaikille tutut paprika, pepperoni, jalapeño, cayenne, thai-chili sekä käytännössä kaikki meksikolainen chili. Nämä voimakkaasti jalostetut lajikkeet ovat usein käytännössä yksivuotisia, tiettyjen koirarotujen tavoin tavallaan "pilalle jalostettuja" (= heikkoja), ja ötököille alttiita, jos sitten samalla myös satoisia ja usein hyvin maukkaita. Vastoin monen uskoa, ne eivät ole etenkään aloittelijalle välttämättä lainkaan helpoin ja antoisin tapa aloittaa tämä harrastus! Osa kaupan chileistä on ns. F1-hybridejä, eli niiden siemenistä ei yleensä kasva samanlaista kasvia kuin emokasvinsa. Hyvin yleinen F1-hybridi jota myydään koristekasvina tuntee nimen Apache. Kaupan hyllyiltä löytyy yleisesti myös hollantilaisperäistä melko suurikokoista "punaista chiliä" sekä paljon pienikokoisempaa ja tulisempaa aasialaisperäistä Thai-chiliä jota voi pitää mausteena tutun Cayenne-pippurin eräänä muotona. Joskus myös mietoa, jopa makeaa chiliä myydään Thai-nimikkeen alla.
Monet sekä maukkaimmista, mielenkiintoisimmista, että helppohoitoisimmista chileistä maailmassa eivät kuulu edellämainittuun capsicum annuum -chililajiin, vaan sen eteläamerikkalaisiin, eksoottisempiin serkkuihin. Näitä taas ei yleensä, pienin poikkeuksin, Suomesta tai Euroopasta ylipäätään helpolla löydä. Maailman tulisimmat tunnetut chilit tuottava capsicum chinense (mm. legendaarinen Habanero), capsicum frutescensia edustava, kastikkeena kaikille tuttu Tabasco, sekä Etelä-Amerikassa tavallinen, muualla erittäin harvinainen, loistava capsicum baccatum tarjoavat kaikki omintakeisia, helppohoitoisia, erittäin maukkaita chilejä niin ikkunalaudan, parvekkeen kuin vaikka kasvihuoneenkin iloksi! Kotimaisista siementen ja myös chilijauheiden toimittajista voidaan mainita ainakin Fatalii sekä Chilimaailma. Myös vastaperustettu Suomen Chiliyhdistys tulee auttamaan siementen ja tarvikkeiden hankinnassa.
Eri chilikasvilajeja (mikä ei tarkoita ihmisen jalostamia kaupallisia tyyppejä) on kaikkiaan ainakin 25, joista ainoastaan 7 on enemmän tai vähemmän ihmisen jalostamia., loput villejä, outoja ja erikoisia kasveja. Näissä "muissa chileissä" on aivan loistavia kotikasvattejakin, jos moisiin vain pääsee käsiksi. Useimmat ovat harvinaisia tai erittäin harvinaisia, monet luonnossa jo uhanalaisiakin, tai - todella surullista kyllä - kenties jo sukupuuttoon kuolleita kasvilajeja... Eräs esimerkki näistä on capsicum lanceolatum. Tämän Väli-Amerikan kasvin uskottiin jo kuolleen sukupuuttoon, kunnes Tri. Bosland seurueineen löysi sen hiljattain uudestaan Guatemalan ylängöiltä. Nämä muutamat kerätyt marjat herättivät tämän lähes kuolleen kasvin jälleen henkiin niin tutkija- kuin harrastajayhteisöissäkin. Tässä yhteisössä lanceolatum on sittemmin levinnyt , ja saanut paljon uusia kasvattajia, uusia tutkimustuloksia. Laji näyttääkin selviytyvän sukupuutolta ihmisten aktiivisuuden ansiosta. Samassa tilassa lienevät ainakin c.tovari ja c.galapagoense. Nämä chilipaprikat eivät ole enää hyöty- tai koristekasveja. Niiden kasvatuksella on laajempi merkitys. Jokainen niistä saattaa sisältää ominaisuuksia, jotka vaikuttavat elämäämme tulevaisuudessa. Ja joka tapauksessa, jokainen luontokappale on tärkeä jo itsessään.
Maailman tulisimmasta chilistä käytävä kilpailu on pysyvästi vähän epäselvässä tilanteessa, mitä ei auta chilien tulisuuden suuri yksilövaihtelu kasvupaikan, yms. myötä.
Kapsaisiineja on erilaisia, eivätkä kaikki anna lainkaan samanlaista "tulisuuskokemusta" kaikille.
Tulisuuden eräänlaiseksi standardiksi on kehitetty ns. Scoville Heat Unit (SHU). Se mittasi alunperin sitä, miten monta osaa vettä piti lisätä mitattavaan chiliin jotta sen polte lakkaisi tuntumasta. Tämä erittäin subjektiivinen ja epävarma menetelmä on sittemmin korvattu paljon tarkemmilla kemiallisilla menetelmillä. Eri mittaajien SHU-lukemiin on silti syytä suhtautua varauksella.
Virallista tulisuuden maailmanennätystä piti pitkään capsicum chinense -lajin legendaarisesta Habanero-lajikkeesta jalostettu Red Savina -versio (n. 580 kSHU = 580.000 SHU).
Juuri nyt (2007) näyttäisi siltä että Savinan ennätyksen on rikkonut useakin muu c.chinensen lajike. Suurin mitattu tulos lienee Trinidadlaisella Scorpion -lajikkeella (>1000 kSHU), mutta Guinnessin ennätysten kirjaan saattaa päästä yllättäen Bangladeshista kotoisin oleva Naga Morich, joka on sekin ylittänyt maagis-okkulttisen miljoonan rajan... Vertailun vuoksi: Jalapeño on tyypillisesti vahvuudeltaan noin 10 kSHU ja Tabasco-kastike siitäkin vain puolet...
Henki ei lähde, ellet ole paprikoille tai kapsaisiinille pahasti allerginen. Toisaalta, nuo hiljattain löytyneet edellämainitut "superchilit" ovat kyllä niin hirmuista tavaraa, että enpä menisi leikkimään niiden kanssa, etenkään jos terveys ei ole rautaisessa kunnossa!
Eräät kaikkein voimakkaimmista chilikastikkeista saattavat myös viedä varomattoman jopa sairaalaan. "Dave's Insanity Sauce" aloitti tavallaan uuden, oudon superchilikastikkeiden buumin 90-luvulla. Kyseessä oli yksi ensimmäisistä, ellei aivan ensimmäinen chilikastike, johon oli lisätty reippaasti puhdasta kapsaisiinia tulisuutta lisäämään. Kastike ei ollut enää varsinaisesti käyttökelpoinen normaalissa ruoanlaitossa, vaan lähinnä pieninä annoksina keitoissa ja kastikkeissa - sekä ennen muuta uhkarohkeiden chiliharrastajien "rohkeustestinä". Siinä, missä tulisimmatkin esim. suomesta kaupasta saatavat chilikastikkeet ovat voimakkuudeltaan alle 10.000 SHU, Dave's Insanity Sauce laittoi numerot uusiksi - mentiin 100.000 paremmalle puolen ryminällä... Eikä trendi tietenkään siihen loppunut! "Superkastikkeiden" himoittuun, pahamaineiseen kastiin ovat sittemmin päätyneet mm. Mad Dog 357, useat Blair's:n "Death" sarjan kastikkeet - ja monet muut. Hurjimmat näistä kastikkeista ovat voimakkuudeltaan 500..600.000 SHU, eli yli 100 kertaa Tabasco-kastiketta tulisempia! Mutta vaikka ns. "ruoanlaittoon tarkoitetut" kastikkeet ovatkin toistaiseksi jääneet noille, sinänsä ihmisoikeuksia loukkaaville rajoille, kaikkein intohimoisimmat - tai hulluimmat - harrastajat vaativat toki lisää! Niinpä saatavilla on, kovaan hintaan, 1..16 miljoonan SHU:n vahvuisia valmisteita kuten "The Source" tai Blairs'n jo kalliiksi keräilykohteeksi muodostunut AM -sarja. Ellei järki asiaa sano, todettakoon, etteivät yli miljoonan scovillen kastikkeet ole todellakaan enää leikin asia, eivätkä mitään "maustekastikkeita" vaan paremminkin kemikaaleja!
Alla: tunnettujen lajikkeiden tyypillisiä mitattuja tulisuuksia. Asteikko ei ole lineaarinen, vaan esim. 10 voi olla 2 kertaa 9:ää tulisempi. Yksilöerot ovat jo kasvatuspaikan olosuhteiden vuoksi melkoisia, eli kuvioon kannattaa suhtautua vain suuntaa antavana.
Mitatut tulisuudet eivät välttämättä korreloi hyvin ihmisen makukokemuksen kanssa. Tämä johtuu toisaalta ihmisten yksilöeroista ja toisaalta siitä, että eri chililajeilla tulisuuden aiheuttavat aineet esiintyvät erilaisina koostumuksina.
(jos haluat hiukan objektiivisemman kuvauksen, katsopa tämän sivuston varsinaisia lajikekuvauksia! ;-)
 |
Canario (capsicum pubescens):Huonosti tunnetun, erittäin omintakeisen ja ikivanhan Andien korkeiden vuoristoseutujen Rocoto-chilin keltainen muoto. Näyttää viattomalta, keltaiselta tomaatilta... Mutta tämä "tomaatti" tulee suoraan helvetistä... Oikein käytettynä loistava herkku, mutta varomattomasti käytettynä se on Viimeinen Tuomio! Jos joku tarjoaa sinulle kotibileissä keltaista tomaatin näköistä isoa chiliä maistettavaksi leveä virne naamallaan, saatat olla yhden puraisun päässä olohuone -> WC -matkan maailmanennätyksestä sekä taatusti ikimuistoisesta kokemuksesta... Canarion salaisuutena ei ole maailmanennätystä hipova tulisuus itsessään - se vain on suuri ja mehevä, eli kapsaisiineja siihen mahtuu paljon... Intiaanien suurin herkku!
|
 |
Goat's Weed (capsicum annuum)...Venezuelasta saa miehen kyyneliin, se helppoa on..! Aivan liian helppoa. Brutaali kokemus, joka uhmaa YK:n ihmisoikeuksien julistusta. Yksi niitä chilejä jotka saavat kovimmatkin chilipäät yleensä kalpenemaan: "Ei, ***kele... tota mä EN syö...!!!" Turpasauna jonka jälkeen, tajunnan palattua, useimmilla on suorastaan uskonnollinen mieliala. Nimittäin usko siihen, että tätä ei samana iltana - tai samassa elämässä - todellakaan maisteta toiste! Surullista kyllä, yleensä maistajien usko pettää - ja taas sitä kohta mennään tulisiin syövereihin... Ja niin legenda elää! Kyllä, tämä on yhtä kuin kuunnella Slayerin koottu tuotanto kuulokkeilla, perkeleellisellä volyymillä yhteen putkeen. Jos jäät henkiin, tiedät jotain kokeneesi. Ja sivumennen, loistava mauste kuivattuna! ;)
|
 |
Tepin (capsicum annuum var. glabriscium)Villichileistä ainoa vähänkään laajemmin tunnettu ja jopa jossain määrin Pohjois-Amerikassa kaupallisestikin käytetty laji. Cowboyt söivät näitä pieniä marjoja pysyäkseen hereillä hevosten selässä... Sanoo tarpeeksi. Aivan hirveää tavaraa sellaisenaan! Halutuimpia mausteita myös. ;)
|
 |
Fatalii (capsicum chinense):Tätä Keski-Afrikkalaista chiliä pidetään jonkinlaisena chilinsyönnin miehuuskokeena. Miten asiaa lähtisi kuvailemaan? No, kuvittele hehkuva, suuri leipäveitsi, jota joku kääntelee virnistellen mahassasi... Kauan - ja nautinnolla. Yksi niistä chileistä, jotka saavat tosiharrastajankin oikeasti kalpenemaan: "Ei. Ei tuota! Ei ikinä enää, ei MISTÄÄN hinnasta!!!" Noin 300..400.000 SHU tulisuus potkaisee hampaistakin paikat. Siinä sivussa toki kuivattuna aivan loistava mauste, kuten lähes kaikki näistä tuoreina lähinnä "oletko täysin päästäsi vialla?!" -tason chileistä!
|
Naga Morich (capsicum chinense):(kirkonkellojen kumua...) Yli 1.000.000 scovillen yksikköä poltetta, jos löydät aidon yksilön... Tätä uskonnollisemmaksi ei voi chilikokemus mennä. Sillä tämä on Kaiken Loppu. Tuomiopäivä. Jotain täysin ylitse ymmärryksen... Jälkikäteen saatat muuttaa elämäsi. Esimerkiksi ruveta leijonankesyttäjäksi tai eläväksi tykinammukseksi, sillä tämän jälkeen mikään ei enää yllätä saati pelota sinua.......
|
Edellisten ja kaltaistensa chilien napostelu on luonnollisesti vain pieni osa chiliharrastusta ja melko harvojen huvia (?). Toisille kyse saattaa olla äärimmäisten kokemusten etsimisestä, vähän kuin benjihypystä äärimmäiseen tuskaan ja sen jälkeen euforisen onnelliseen oloon. Jälkimmäinen on nimittäin tosiasia: kaikkien todella hirmutulisten chilien ominaisuuksiin kuuluu ihmiskehon omien "huumausaineiden", endorfiinien aiheuttama erinomaisen miellyttävä jälkitila. Kyse onkin pitkälti samasta kuin vaikkapa maratonjuoksu tai mikä tahansa rankka fyysinen suoritus: ensin tuskaa, sitten palkinto. Kokeilkoon ken haluaa ja uskaltaa. :)
Näiden saatavuus Suomessa on kyseenalainen, mutta ainakin Amazon toimittaa niitä postimyynnillä maahamme. Kotimaastakin voi löytyä. Hyviä chilisivuja maailmalta: Fatalii (suomalainen, hienoja kuvia ja ennen muuta chilin siemeniä ja huippulaadukkaita tulisia chilijauheita!) Suomalainen chilikastikekauppa (uutta!) IRCnet: #inferno.fi
|
||||||
Yllä: tyypillinen seuraamus chilirommin nauttimisesta hyvässä seurassa...
