Itsehoitoa

Flunssan hoito homeopaattisesti

Vilustuminen ja influenssa ovat kaksi eri asiaa. Suomen kielessä nämä vaivat sekoitetaan helposti, kun pienen nuhankin iskiessä puhutaan flunssasta. Influenssan oireet tulevat rajun kuumeen ja lihassäryn kera. Taudin voittamiseen kuluu enemmän aikaa kuin tavallisen nuhailun läpikäymiseen.

Influenssan aiheuttaa yleensä virus, joka pyyhkäisee koko maapallon yli tietyin väliajoin. "Flunssa" eli nuhakuume on yleensä koronaviruksen aiheuttama, useimmiten kevyempi versio samoista oireista, eikä se kaada petiin päiväkausiksi. Molempien seurauksena saattaa kuitenkin kehittyä "puoliakuutteja", kunkin potilaan rakenteelle tyypillisiä vaivoja. Yksi saa flunssan päätteeksi poskiontelotulehduksen, toinen oireilee pitkittyneen yskän kautta, kolmannella taudista muistuttaa vielä viikkojen jälkeen sinnikäs nivelsärky, neljännellä vaiva yltää keuhkokuumeeksi asti.

Antibiootit eivät pure viruksiin. Homeopaattisten lääkeaineiden avulla influenssan oireita voi merkittävästi helpottaa ja potilas voi välttyä ikäviltä jälkitaudeilta.

Nuhakuume ja influenssa tarttuvat helpommin kiinni väsyneeseen ja huolten painamaan elimistöön. Työstressit ja velvollisuudet on paras unohtaa pariksi päiväksi ja painua reilusti pehkuihin.

Jokainen sairastaa flunssan omalla tavallaan, ja homeopaatin on kirjattava tarkkaan taudin puhkeamiseen johtaneet tekijät, kuten säätila tai muut henkilön vastustuskykyyn kielteisesti vaikuttaneet tekijät.

Riskiryhmiä, kuten diabeetikkoja ja vanhuksia on rokotettu A-virusta vastaan jo syksyllä. Homeopaattisessa hoidossa samaan ennaltaehkäisyyn pyritään antamalla rakennelääke hyvissä ajoin ennen varsinaisen epidemian puhkeamista. Myös homeopaattinen influenssa"rokote" on mahdollista antaa.

Akuutissa vaiheessa ei yleensä käytetä monikirjoisia rakennelääkkeitä. Niiden aika tulee, kun akuutti vaiva on väistynyt. Esimerkiksi influenssaviruksesta potensoitu homeopaattinen valmiste tulee apuun silloin, kun potilaan yleiskunto ja vointi ei palaudu entiselleen influenssan jälkeen.

Lepo

Terveelle ihmiselle influenssa voi tarjota oivan tilaisuuden lepoon ja pysähtymiseen. Ensioireita ei pitäisikään heti lähteä väkivaltaisesti tukahduttamaan. Emmehän me lähde autoakaan korjaamaan siten, että repisimme irti punaisena vilkkuvan hätävalon johdot.

Jos esimerkiksi ihminen on stressaantunut ja masentunut, kuume saattaa olla yksi kehon keino pyrkiä eroon tukahduttavasta tilanteesta. Flunssaisena saa "vetistellä" rauhassa, saa enemmän huomiota osakseen ja jos akuutti vaihe ei muutu krooniseksi oireiluksi, normaali elämäkin sujuu taudin jälkeen paremmin.

Kofeiinipitoiset särkylääkkeet virvoittavat olon kyllä hetkeksi, ne lievittävät kipua ja pitävät työpaikalla pystyssä. Mutta kuumeen pitäisi antaa tehdä rauhassa työtään. Jos se tukahdutetaan, jäljelle jää yleinen väsymys ja entistä stressatumpi mieli. Nuhakin olisi ensin yritettävä niistää ulos. Sumutteilla taudin kulku vain pitkittyy ja mutkistuu.

Ruokavalio

Levon lisäksi myös ruokavaliolla pystyy helpottamaan oloaan paljon. Täysjyväpitoista ruokaa tulisi suosia ja maitotuotteita välttää, sillä maito, jogurtti ja erityisesti jäätelö lisäävät limaneritystä ja tukkoisuutta. Sitrushedelmät ja jäätelö pahentavat yskää, samoin makeiset, rasvaiset ruoat, tuliset mausteet ja tärkkelyspitoiset ruoat (leipä, pasta, peruna).

Hirssin ja tattarin kaltaiset viljatuotteet helpottavat tukkoista oloa, samoin juurekset ja salaatit. Mausteista suositeltavia ovat timjami ja salvia. C-vitamiinin lähteenä parhaita ovat kotimaiset tuoreena pakastetut marjat.

Kuumeisena ruokahalu yleensä heikkenee luonnostaan, eikä liika syöminen olekaan hyväksi. Sen sijaan on pidettävä huolta, että elimistö saa nestettä tarpeeksi.

Jos nuha ja yskä menee helposti - noin viikossa - ilman särkylääkkeitä ja nuhatippoja ohi eikä jälkitauteja ilmaannu, elimistön vastustukyky on hyvä eikä homeopaattista hoitoa tarvita. Jo taudin rehellinen läpikäyminen vahvistaa potilasta. Uudet nuhat eivät hetkeen tartukaan niin helposti.

Kuumeinen lapsi

Pienet lapset ja imeväiset voivat säikäyttää vanhempansa, kun influenssa iskee ja kuumemittarin pykälä nousee yli 39:n. Lapset kuitenkin sietävät kuumetta paremmin kuin aikuiset, eikä tätä terveen kehon mekanismia pitäisi heti lähteä häiritsemään.

Tilanne muuttuu, kun kuume nousee todella nopeasti ja lapsella esiintyy kouristelua ja hourailua. Terve lapsi oireilee ymmärrettävän voimallisesti erilaisiin viruksiin, etenkin jos hän joutuu niille alttiiksi ensimmäistä kertaa elämässään. Influenssa on akuutissa alkuvaiheessa hurja vastustaja, mutta kerran voiton puolelle päässyt lapsi on seuraavana talvena jo paljon tukevampi vastus virukselle. Akuutti vaiva voi myös edistää lapsen kehitystä, ei pelkästään nujertaa.

Tavanomaisten särkylääkkeiden ja suppojen sijaan voi siis hakea apua homeopaattisista lääkeaineista. Aconitum ja Belladonna kuuluvat itseoikeutetusti jokaisen lapsiperheen homeopaattiseen ensiapupakkaukseen. Ne ovat selkeästi tunnistettavia, lyhytvaikutteisia lääkeaineita. Niitä ei saa antaa kuumepotilaalle rutiininomaisesti, mutta silloin, kun potilaan oireet täsmäävät, ne saattavat säästää perheen unettomalta yöltä ja päivystysklinikalla jonottamiselta.

Aconitumia tarvitaan usein influenssan kuivassa ja polttelevassa alkuvaiheessa, jolloin edes nenä ei vielä vuoda. Tyypillinen tapaus on verevä lapsi, joka on kylmettänyt itsensä liian vähällä vaatetuksella pakkasviimassa ja kehittää kovan kuumeen illan myötä.

Oireet tulevat yleensä pelottavalla voimalla. Aconitum-potilas saattaa olla niin kauhuissaan, että arvelee kohta kuolevansa. Potilas haukkoo henkeään, valittaa ääneen, mikään ei voi häntä rauhoittaa. Hän on kauttaaltaan jännittynyt ja kouristeleva: säpsähtelee, kiljuu, puree kynsiään ja rystysiään. Pienimmätkin äänet häiritsevät häntä. Kuumeeseen liittyy viiltelevää, hermosäryn kaltaista kipua, tunnottomuutta ja polttelua raajoissa. Nivelet ovat jäykät ja turvonneet. Kädet ovat kuumat, mutta jalat kylmät.

Aconitum-potilas on makuulla ollessaan punakka, mutta muuttuu kalpeaksi, kun hän nousee istualleen sängyssä. Häntä huimaa. Hänen ihonsa on kuiva ja kuuma, kasvoissa saattaa olla kirkkaanpunaista näppyihottumaa. Suu ja kurkku on kuiva, hengitys on vaivalloista. Yskä on kuivaa, potilaan on välillä noustava makuulta istumaan, että olo paranisi. Aconitum-potilasta janottaa, hän haluaa juoda paljon kylmää vettä, mutta saattaa oksentaa sen kohta ulos. Mahaakin kouristaa.

Myös äkillinen, voimakas korvasärky saattaa laantua Aconitumilla. Koko ulkokorva ja sen ympäristö ovat kosketusarkoja. Korva punottaa ja on turvonnut. Aconitumin oireilu puhkeaa yleensä nukkumaan mennessä tai siinä vaiheessa, kun lapsi on jo saatu nukkumaan. Yhtäkkiä hän herääkin kiljuen kivusta ja säikähdyksestä. Lääkeainetta annetaan annos tai kaksi, ja odotetaan oireiden lievittymistä. Sopiva potenssi on C 30 tai C 200.

Yleensä potilas nukahtaa lääkkeen jälkeen sikeään uneen ja kuume laskee hikoilun myötä unen aikana. Aamulla olo on voipunut, mutta influenssan kriittinen vaihe on ohi. Lepo hoitaa loput.

Belladonna-lapsi on terveenä joviaali ja seurallinen, mutta kuumeen noustessa hän muuttuu levottomaksi ja kärttyiseksi. Aconitumista Belladonnan erottaa parhaiten juuri mielentilan perusteella. Aconitumissa on olennaista kauhunomainen pelko, Belladonna-lapsi taas on kuumeen noustessa tokkuraisempi, hän hourailee ja pelkää mustia pieniä eläimiä ja kummituksia, joita hän näkee makuuhuoneensa seinällä.

Belladonnan oireet pahenevat selvästi kolmen jälkeen iltapäivällä ja uudelleen keskiyöllä. Lapsi nykii, kouristelee ja saattaa myös oksentaa. Posket hehkuvat kuumuutta ja ovat tummanpunaiset, lähes sinertävänpunaiset. Pään ja kaulan verisuonet tykyttävät näkyvästi. Jalat ja kädet ovat jääkylmät. Potilasta ei janota, vaikka kuume on korkea. Veri pakkautuu päähän, häntä huimaa ja näkökenttä on sumentunut. Pupillit ovat normaalia suuremmat ja silmät ovat hyvin valonarat. Hänen sängynlaidallaan ei saa istua, sillä pieninkin tärinä huonontaa oloa. Joka puolella tuntuu tykyttävää kipua. Olo helpottuu hieman, kun potilas tuetaan puoli-istuvaan asentoon tyynyin tuettuna.

Belladonna-oireisiin soveltuva potenssi on myös C 30 tai C 200. Kun hourailu, tykyttävät kivut ja kouristeleva kuume on rauhoittunut, lääkkeen antaminen pitää ehdottomasti lopettaa. Influenssan hoitoa jatketaan tarvittaessa muilla lääkeaineilla.

Maailman terveimmätkin lapset voivat sairastua influenssaan, mutta toipuvat viruksesta nopeasti entiseen kuntoonsa. Heikommassa asemassa ovat ne henkilöt, joilla on perinnöllistä taipumusta esimerkiksi pitkittyneeseen nuhanenäisyyteen, keuhkoputkentulehduksiin tai korvakipuiluun.

Näihin vaivoihin on homeopatiassa niin monia lääkeaineita, että tässä esitellään vain muutama helpommin tunnistettava: Pulsatilla, Chamomilla ja Hepar Sulphuris.

Pulsatilla on ehkä yleisin lasten korvasärkyyn käytetty lääkeaine. Lapsi muistuttaa hyvin tyypillistä suomalaislasta: hän on hieman pullukka, vaaleahiuksinen, sinisilmäinen, ja kasvot ovat kalpeat -- sairastuessa punakat. Sairas lapsi kaivautuu äidin syliin, kyynelehtii ja valittaa vienosti ja saa näin kaikkien myötätunnon osakseen. Hänen oloaan helpottaa rauhallinen kävely ja ulkoilma. Hän ei ole kuumeisenakaan janoinen.

Hän on herkkä saamaan nuhan, jos kastelee jalkansa tai hikoaa läpimäräksi raa'assa ilmassa. Erite on vihertävänkeltaista ja pahanhajuista. Koko nenään sattuu, ja nenänpielet hiertyvät punaisiksi. Nuhaan liittyy usein myös otsalle sijoittuva tylsä päänsärky, joka usein on merkki alkavasta poskiontelontulehduksesta.

Pulsatillan yskä on illalla ja yöllä kuivaa, mutta lohkeaa aamulla. Runsas erite on paksua ja vihertävää. Kuuma huoneilma pahentaa Pulsatillan oloa ja aiheuttaa hengitysvaikeuksia.

Korvakipuisen Pulsatilla-lapsen olo on tukkoinen, hän ei kuule kunnolla. Korvasta valuu pahanhajuista eritettä ja vaikkua. Erityisesti korvanlehdet ovat paisuneet ja punaiset. Pulsatillan oireet pahenevat illalla ja yötä kohti.

Chamomilla-potilaan hermosto on yliherkkä. Hänen elimistönsä kehittää usein akuutin sairauden suuttumuksen jälkeen. Kivut tuntuvat veitsenteräviltä ja repiviltä, ja potilas itkee ja huutaa heti vaativasti, kun fyysiset oireet alkavat.

Chamomilla kehittää usein ripulin samanaikaisesti flunssaoireiden yhteydessä. Hän on kuuma ja hikinen ja haluaa juoda paljon. Chamomillaa käytetään myös janoisten, kiukkuisten koliikkivauvojen hoitoon, ja kouristelut kuuluvatkin aina olennaisina tähän lääkeaineeseen, oli muu oireisto sitten korva-tai vatsakipua tai hammassärkyä.

Riitaisa, vihainen ja huonosti käyttäytyvä Chamomilla-lapsi ei herätä aikuisessa hoivaamisentarvetta. Ainoa, mikä saa lapsen vaikenemaan, on voimakas liike, kuten sylissä rytkyttäminen. Kylmät kääreet voivat jonkin verran helpottaa kipua. Aconitumista Chamomillan erottaa mielentilan perusteella, sekä siitä, että Aconitum-korvapotilaan särky helpottuu lämpimistä kääreistä, mikä Chamomillalla pahentaa oireita. Belladonnalla taas hourailun ja tummanpuhuvien kasvojen lisäksi on tyypillistä kivun oikeanpuolisuus.

Hepar sulphuris on astetta tukkoisempi kuin Pulsatilla, ja lähes yhtä ärtyisä kuin Chamomilla. Rauhaset ovat usein turvoksissa, ja puhe on epäselvää. Flunssa jää usein muhimaan poskionteloihin tai korviin. Kuumeisena potilas on yliherkkä vedolle, peiton pitää olla tukevasti päällä.

Heparia tarvitaan usein Aconitumin jälkeen. Oirekuvaan kuuluu usein, että kurkku- ja korvakipu iskevät samaan aikaan. Korvakipu alkaa vasemmasta korvasta ja on pistävä. Vahaa erittyy paljon, ja korva on yliherkkä kosketukselle. Jos Hepar-potilaalla on nuha, nenä on tukkoinen ja kipeä, ja erite tuoksuu voimakkaalta, kuin vanhalta juustolta.

Nielurisat paisuvat ja märkivät herkästi, ja yskän ja keuhkoputkentulehduksen potilas saa aina, kun vähänkin kylmettyy. Hengitys rahisee, yskä on haukkuvaa ja kuristavaa, mutta ei koskaan ihan kuivaa. Limaa tuntuu olevan paljon, mutta se ei irtoa helposti.

Aikuisen flunssa

Influenssa voi myös aikuisella iskeä Aconitumin tai Belladonnan kaltaisella voimalla. Useimmiten kuitenkin aikuisen näkee nuutuvan hieman matalamman kuumeen ja lihaskivun kourissa. Bryonia, Eupatorium perfoliatum ja Gelsemium tulevat silloin mieleen.

Tavallisen, hitaasti etenevän vilustumisen ensimmäisiin kuumeoireisiin auttaa usein Gelsemium. Gelsemiumin olo on tylsänraskas, silmäluomia ei jaksa pitää auki, ja vilunväreet kulkevat pitkin selkäpiitä. Kova päänsärky, joka alkaa takaraivolta yli pään otsalle, on myös vaivana. Gelsemiumia tarvitsee usein heikkokuntoinen ja esiintymispelosta kärsivä henkilö. Hän sairastuukin usein jännityksen tai muun mielenliikutuksen seurauksena, tai kuultuaan huonoja uutisia. Hän haluaa kääriytyä vilttiin ja olla pimeässä. Hänen oloaan helpottaa virtsaaminen ja hikoilu.

Bryonia-potilas on vastuuntuntoinen työntekijä, joka sairastuessaan muuttuu kärttyisäksi ja sulkeutuneeksi. Kun kuume illalla yhdeksän maissa nousee, hänen lihaksiaan särkee, vatsanpeitteisiin koskee ja hän sanoo haluavansa mennä kotiin, vaikka olisi kotona. Hän puhuu koko ajan työasioista, on riitaisa ja kaikin puolin vaikea hoidettava. Bryonian oloa pahentaa pieninkin liike; jopa hengittämiseen tarvittava ponnistelu tuottaa pistävää kipua ja potilas pitelee siksi rintaansa. Bryonian yskä on kuivaa töräyttelyä ja vinkumista. Potilas haluaa olla yksin, hän on janoinen ja vaatii kylmää juotavaa. Lämpö helpottaa oloa.

Eupatorium perfoliatum voi muistuttaa Bryoniaa, mutta kivut ovat yhtäjaksoisempaa voimakasta särkyä, joka ajaa potilaan sängystä liikkeelle. Särky tuntuu kaikissa jäsenissä ja selkärangassa. Tunne on "kuin luut olisivat poikki". Nivelet voivat myös olla turvonneet.

Eupatorium perfoliatumin oireet pahenevat aamulla juuri töihinlähdön aikoihin. Ensioire on janoinen olo ja voimakas viluntunne, joka alkaa ristiselän tienoilta. Potilas ei hikoile tarpeeksi. Ruoan näkeminen tai haistaminen aiheuttaa pahanolontunnetta, johon liittyy myös rajuja vilunväristyksiä. Jos potilas yrittää syödä, hän saa kovia kipuja ja olo helpottuu ainoastaan oksentamalla.


Siitepölyallergikon arkea: kirvelee, kutiaa, niiskututtaa

Homeopatiassa on monia lääkeaineita, joilla voi lievittää ja parantaa allergisia siitepölynuhan ja astman oireistoa. Koska oireet eri potilailla vaihtelevat paljonkin, ystäväsi ei välttämättä saa lievitystä samasta lääkeaineesta kuin sinä. Allegista siitepölyoireistoa ei hoideta mielellään juuri kauden ollessa kuumimmillaan. Paras hoitoaika olisi keskitalvella, kun ilmassa ei ole yhtään siitepölyä.

Tässä vaiheessa esitellään vain muutama ensiaputyyppinen lääkeaine, joilla esim. aivasteluoireita ja nuhaa voi yrittää lievittää.

Yleisimpiä lääkeaineita ovat Euphrasia ja Allium cepa.

Euphrasian oireisto pahenee pyöräillessä (=tuulessa), ja siihen liittyy silmien kirvelyä, kitkeriä kyyneleitä ja pitemmän päälle myös silmätulehduksen oireita. Silmät saattavat aamulla olla umpeen muurautuneet. Nenän erite on neutraalia eikä siis kirvele.

Allium Cepalle on tyypillistä neutraalin veden vuotaminen silmistä, kun taas vuotava nenänalunen alkaa pian punottaa ja syöpyä punaiseksi. Allium Cepan oireet yltyvät illalla sisätiloissa.

Myös Sabadillalla voi yrittää lievittää allergisia nuhaoireita. Sabadillaa tarvitseva potilas saattaa olla herkkä ympäristölleen myös mieleltään. Ajatustyö aiheuttaa päänsärkyä ja unisuutta. Sabadilla on viluinen ja hänen oireensa pahenevat kylmästä. Lämpimät ruoat ja juomat helpottavat oloa. Oireet tulevat samaan kellonaikaan joka päivä.

Sabadillan allerginen nuha oireilee erityisesti kouristuksenomaisella aivastelulla. Nenää ja kitalakea kutittaa. Sabadilla on myös hyvin herkkä erilaisille voimakkaille tuoksuille. Silmät vuotavat, punottavat, polttavat ja ovat valonarat. Kasvoja kuumottaa. Nuha saattaa pahentua myös poskionteloiden tykyttelyksi. Jos esiintyy kurkkukipua, se alkaa useimmiten vasemmalta puolelta. Sabadillalla on autettu myös astmasta kärsiviä allergikkoja.

Kuten kaikkien tämän kotisivun akuuttilääkeaineiden kohdalla, on hyvä ainakin aluksi varmistaa puhelinsoitolla oma lääkeainevalinta homeopaatilla. Ellei minkään valtakunnan apua ole kolmen annoksen jälkeen ilmennyt, kannattaa varata aika ammattilaiselle. Vika ei ole homeopatiassa, vaan yksinkertaisesti väärässä lääkeaineessa.


Lomalle mukaan!

Tässä tietoa niistä homeopaattisista lääkeaineista, jotka kannattaisi ottaa mukaan mökille ja ylipäänsä lomalle. Omalta homeopaatiltasi saat lisätietoja.

Arnica
aina mukana; onnettomuustilanteisiin Arsenicum ruokamyrkytyksen oireisiin

Belladonna auringonpistoksen kuumotukseen ja kuumeiluun, rajuun tykyttävään päänsärkyyn
Calendula
haavojen ja maantieihottuman hoitoon sekä äkkinäisestä soutamisharrastuksesta kehkeytyneisiin rakkuloihin.
Nux vomica grillipartyjen jälkitiloihin Dulcamara hellepäivä, kylmä uimavesi, seurauksena virtsaoireilu Ukkosenpelko sitäkin voi oppia hallitsemaan
Siitepölykausi - heinänuhan lievitystä

Rhus tox nyrjähdyksiin
Ledum kurjannäköisiin haavoihin ja pistoksiin
Lachesis kyynpuremiin
Apis turpoaviin pistoksiin (hyttynen, mehiläinen, amppari)
Hypericum kipunoivaan särkyyn hermonpäissä
Cantharis limakalvon kirvelyyn (virtsatiet) sekä palovammoihin
Aconitum tai Gelsemium lentopelkoisille
Cocculus merimatkalle ja tunkkaiseen autooon
Petroleum myös automatkalaisille
Bryonia akuutin vatsakivun lieventämiseen (umpisuolioireisto)

Lomalääkkeet lähikuvassa

Homeopaattinen lomahoito kannattaa aloittaa hyvissä ajoin. Esimerkiksi lentopelosta monet kärsivät jo viikkoja ennen varsinaista matkapäivää. Lentopelkoon voi liittyä ahtaan paikan kammoa, paniikkihäiriön oireita, tai sitten potilas vain tietää vuorenvarmasti, että tuleva lento päättyy onnettomasti.

Kun tällaista ennakoivaa jännitystä ilmenee, henkilö saattaa rauhoittua Aconitumin avulla. Juuri ennen lentoa ilmenevää, jalat alta vievää heikotusta, ripulia ja vapinaa kannattaa yrittää auttaa myös Gelsemiumilla.

Edellä mainittuja lääkeaineita kannattaa kokeilla myös ihmisille (ja koirille!), jotka pelkäävä ukkosta kuollakseen. Aconitum-tyyppi on kiukkuinen ja hysteerinen, Gelsemiumin pelko on enemmän veltoksi vetävää laatua. Myös Phosphorus- ja Lycopodium -tyyppien päivä on pilalla, jos taivaanrannalta alkaa purjehtia tummia, synkkiä pilviä.

Lennonaikaiset paineenmuutokset aiheuttavat joillekin tykyttävää päänsärkyä, johon liittyy myös kuumeisen tuntuinen olo ja kasvojen tumma punotus. Jokainen liikahdus, tärähdys ja kirkas valo pahentavat oireita. Tällöin pyydetään apua Belladonnalta.

Jos lento muuttuu pelottavaksi ja huimausta aiheuttavaksi erityisesti laskuvaiheessa, on parasta turvautua Boraxiin.

Merellä ja maantiellä

Merenkäynnin arvaamattomuus voi koitua loman tuhoksi. Kova aallokko panee vatsan sekaisin ja pään pyörryksiin. Kaksi lääkeainetta kannattaa varata sekä kotimaiseen purjevenematkailuun että Venetsian biennaalin vaporettokeinutukseen: Tabacum ja Cocculus.

Tabacum-potilas on viluinen, mutta haluaa viilentää vatsanseutuaan, hänen jäsenensä jäykistyvät, häntä vapisuttaa ja oksettaa. Cocculusta tarvitsevalla on myös kramppeja, mutta lisäksi hänen silmänsä ovat valonarat ja suussa on metallinen maku. Pahoinvoinnin yhteydessä esiintyy usein päänsärkyä. Olo on potilaalla niin heikko, ettei pysty nostamaan päätä tyynyltä.

Cocculus auttaa myös autopahoinvoinnista kärsivää; etenkin, jos oireet alkavat mutkaisella ja mäkisellä mökkitiellä. Toinen autossa huonovointisen apu on Petroleum, jonka oireisiin liittyy myös riitaisuus, päättämättömyys ja turha murehtiminen - ei mikään outo oireyhtymä, kun autokunta huomaa olevansa pahasti eksyksissä. . .

Täytyy olla jotakin mitä söin

Etenkin Kaukomailla ja Etelä-Euroopan rantalomakohteissa (mutta kesän kuumilla myös vaikkapa pinsiöläisten häiden jälkeen) saattaa odottaa ikävä yllätys: oksettaa ja on paha olo. Yäk!

Lomailijan valtaa suuri voipumus, kylmä hiki kihoaa otsalle ja seuraa oksennus- ja ripulikohtaus, joka on niin raju, että potilas pelkää kuolevansa siihen paikkaan. Jälkeenpäin vatsaan ja ruokatorveen jää polttava kipu, jota pienin siemauksin juotu haalea vesi tai kuuma tee helpottaa. Usein oireet alkavat puolenyön jälkeen. Arsenicum album lievittää näitä oireita, hälventää pelkotilan - ja näin pelastaa ainakin yhden lomapäivän. Vaikka oireet olisivat yllä kuvattua lievempiä, Arsenicumin käyttö elimistön rauhoittamiseen on perusteltua. Jos oksentelu ja voipuminen jatkuu useita päiviä ja potilaalle jää kivistävä päänsärky kaikesta oksentamisesta, häntä voisi auttaa myös Cocculus.

Jos pahoinvointisuus alkaa heti aamusta, tilanteeseen on kenties liittynyt alkoholinkäyttöä ja monenlaisten ruokien sekoittamista, suorastaan ylensyöntiä, Nux vomica auttaa.

Bryonian vatsakipu taas muistuttaa klassista "kivi vatsassa" -oloa, eli vatsa on hellä, siihen ei saa koskettaa, liikkuminen on mahdotonta. Potilas ei saa oksennettua. Hän käpertyy sängynpohjalle ja haluaa että muut jättävät hänet rauhaan - kunhan tuovat hänelle sängyn viereen ison lasillisen vettä.

Voi kun pian tulis pakkanen! (Papu & pojat: Helle, 1983)

Älä kärvennä itteäs! Turha sanoa suomalaiselle, nyt kun aurinko viimeinkin hohkaa. Auringonpistoksen tyypillisemmät oireet ovat kova äkillinen kuume, kuuman polttava ja tummanpunainen iho, kova tykyttävä päänsärky ja pahoinvointi. Belladonna -lääkeaineen oireistossa on niin paljon samankaltaisuutta, että tällä voi kyseisiä oireita hyvin lähteä lievittämään. Jos iho on päässyt palamaan rakkuloille asti, Cantharis voi helpottaa oloa. Jo rikkoutuneiden rakkuloiden paikalliseen desinfioivaan hoitoon voi käyttää Calendula-voidetta.

Myös mehiläisen- ja ampiaisenpistot estävät täydellisen loman elämystä. Jotkut saavat jopa ensimmäisistä hyttysen pistoista kuumottavan, pistelevän, kosketusaran ja heleän punaisen turvotuksen, jolle sauna ei sovi, mutta vilvoittelu kylmässä järvessä helpottaa. Tämäntyyppisiin turvotuksiin voi apua tuoda Apis mellifica. Yleistyneet kiusankappaleet, punkit, vaativat nujertajakseen joko Ledumia tai peräti Silicaa, jos halutaan saada ihoon sisään jäänyt "kärsä" ulos.

Onko tuttua: hellettä yli 25 astetta, vilvoittavat uimavedet houkuttelevat, märkä uimapuku jää ylle. Illalla tai seuraavana päivänä virtsaamisen tarve on kiihtynyt, ja varsinkin viimeiset pisarat tuottavat tuskaa. Hellesään kylmetyksistä vaivoittelevan apu on Dulcamara.

Kylmiltään soutelemaan intoutunut lomalainen tai lapion varressa itsensä nääntänyt työn sankari tarvitsee rakkuloidensa lievitykseksi Calendulaa sekä sisäisesti että voiteena.

Kyyn puremaan jokaisella mökillä on varauduttu kyypakkauksella. Sen rinnalle voi nyt hankkia homeopaattista Ledum-valmistetta sekä Lachesista. Ledumin toiminta-alueeseen kuuluvat kyynpureman kaltaiset turvottavat kipu- ja tulehdustilat, joissa kipu ja turvotus tuntuvat nousevan raajan ääripäästä ylöspäin. Myös tulehtuneen haavan aiheuttava imuteiden tulehdus (vanhan kansan verenmyrkytys) vaatii Ledumia. Ledum on myös pistämätön tulehduksen estäjä, kun lomailija astuu aikansa kuluksi vaikkapa naulaan. Lachesista tarvitaan väistämättä, kun raaja on syvän purppuranpunainen ja turvonnut.

Ponttilaudan ja punamullan neroille

Remonttia tekevän lähimmäisen homeopaattiseen lääkekaappiin pitäisi kuulua edellisten lisäksi ainakin Hypericum vasaran alle jääneen sormenpään rauhoittamiseen ja Arnica tikapuilta putoamisesta aiheutuvaan säikähdykseen ja ruhjeisiin ja Calendula-voidetta kirvettä pienemmillä teräaseilla aiheutettujen haavojen desinfioimiseen. Syvemmät haavat pitää toki muistaa ompeluttaa lähimmässä terveyskeskuksessa.

Jos loma päättyy ikävästi luunmurtumaan, hoito alkaa jälleen Arnicalla, jota yleensäkin pitäisi löytyä kaapista. Sitä otetaan aina ensimmäisenä onnettomuuden sattuessa.

Hypericum helpottaa viilteleviä hermokipuja poliklinikalle mennessä, ja näitä lääkeaineita voikin tarvita useamman annoksen ennen kipsaukseen pääsyä. Kipsauksen jälkeen on vaihdeltava Rutan, Arnican ja Rhus toxicodendronin välillä. Luutumisen edistämiseen otetaan Symphytumia. Kipsikauden loppuvaiheessa jo ylen tyytymättömäksi käyneen potilaan psykofyysiseen tilaan sopii erinomaisesti Calcarea phosphorica.




Jännityksenhallintaa - ilman kirurginveistä


Kaikki jännittävät joskus: ensimmäistä koulupäivää, tärkeää koetta, esiintymistä, työhönottohaastattelua, ensitreffejä. Juuri, kun pitäisi olla parhaimmillaan, kädet muuttuvat nihkeäksi tahmaksi, selkäpiissä ja kainaloissa virtaa joku uusi tuntematon jokihaara, muisti lakkaa toimimasta. Jännittäminen on osa keskittymistä, eikä se aina vaadi hoitamista.

Kuitenkin siinä tapauksessa, että jännittäminen todella rajoittaa elämää, kannattaa harkita homeopaatin puoleen kääntymistä.

Kolme tärkeintä lääkeainetta tämäntuntuisissa tilanteissa ovat Gelsemium, Argentum Nitricum ja Lycopodium. Neljäs pyörä olkoon Anacardium.

Gelsemium
Gelsemium on pelastanut monta jännittäjää pulasta. Sen oireisiin kuuluu erityisesti elämää suurempi lamaannus. Lihaksisto menettää tonuksensa: viime hetkellä alkaa mahdoton WC:ssä ramppaaminen. Jalat ja kädet tuntuvat yhtäkkiä erittäin raskailta. Kylmät hiiret juoksevat selkäpiitä pitkin, poskia kuumottaa. Elimistö reagoi yli, sillä nämä oireethan kuuluvat tavallisesti ihmisellä hetkeen ennen villiä pakoreaktiota.

Jos omat jännitysoireesi ovat lyhytkestoisia ja menevät ohi esimerkiksi silloin, kun tenttipaperi lopulta tuodaan nenäsi alle tai esirippu nousee, et välttämättä tarvitse hoitoa. Gelsemium on kuitenkin sinun lääkeaineesi, jos todella kärsit vaivasta. Jo yksi annos C 30:a ennen jännittävää tilannetta voi rauhoittaa. Löydät itsestäsi voimavaroja, joiden olemassaolosta et aiemmin tiennytkään.

Argentum nitricum
Argentum nitricumia tarvitseva jännittäjä on myös ripuloivaa sorttia. Kuitenkin erilaiset huimaustuntemukset ovat yleisempiä kuin Gelsemiumilla, samoin muistin pätkiminen sekä jännityksen purkaminen hätäilyyn ja juoksemiseen. Takana on tietenkin pelko epäonnistumisesta. Kun Argentum nitricum -tyyppi saa päähänsä, että jokin tapahtuma menee huonosti, hänen ajatuksiaan on vaikea saattaa toisille urille. Hän pelkää myös korkeita paikkoja, sillan ylittämistä, veren näkemistä ja haluaa istua lähellä ovea, jos jotain sattuisi tapahtumaan. Keine Panik!

Lycopodium
Lycopodium-tyyppi on usein intellektuelli kuten opettaja, toimittaja tai poliitikko, johon muu ryhmä luottaa ja jolta kaikki odottavat hienoa suoritusta. Tärkeään asemaan päästyään hän joutuu puhumaan julkisesti, avaamaan tilaisuuksia, lähestymään vieraita ihmisiä, mutta onnistuminen on aina hiuskarvan varassa. Useimmiten Lycopodium-tyypit kuitenkin onnistuvat peittämään sisäisen ahdistuksensa ja näyttelevät hyvin vakuuttavaa. Lycopodiumia tarvitsisi se järjestöjyrä tai toimitusjohtaja, joka ei voi pidättää kyyneleitä 50-vuotisjuhlissaan, kun häntä oikein kiitellään. Hänen fyysisiin jännitysoireisiinsa kuuluvat kaikenlaiset mahavaivat, erityisesti ilmavaivat; ummetus useammin kuin ripuli.

Anacardium
Anacardium-tyypeillä on huono itsetunto. Tätä tarvitsisivat sellaiset tenttiinvalmistujat, jotka joutuvat uudelleen ja uudelleen todistamaan itselleen ja erityisesti vanhemmilleen olevansa parhaita. Ennen tärkeää koetta tai esiintymistä he joutuvat vastakkain omien tavoitteidensa ja kykyjensä kanssa. "Minun täytyy, minun täytyy - en pysty". Yhtäkkiä muisti pettää, ja tilanne alkaa muistuttaa kauhuelokuvaa. Anacardiumia itsessään tunnistavien kannattaisi tarkistaa määrityksensä vielä klassisen homeopaatin vastaanotolla. Ei varsinainen itsehoitolääkeaine.