Seinäjoen sarjakuvaseura ry:n historiaa

Osa 1: Alku ei ole aina hankala
Seinäjoen sarjakuvaseura ry perustettiin, yllättävää kyllä, Seinäjoella vuonna 1979. Arto Haarala ja Harri Römpötti olivat tuolloin noin 15-vuotiaita, intoa puhkuvia sarjakuvaharrastajia ja keväällä 1979 he saivat idean oman yhdistyksen perustamisesta. Muiden innostuneiden löytämiseksi he levittivät mainoslehtisiä perustettavasta yhdistyksestä mm. Seinäjoen kouluille ja kirjastoihin. Asiaa auttoi myös paikallisen sanomalehden tekemä juttu aiheesta.

Sarjakuvaharrastajilta tulikin kymmenkunta yhteydenottoa ja seuran perustava kokous pidettiin Seinäjoen kauppaoppilaitoksella 1.10.1979. Seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Kari Uittomäki ja johtokunnan jäseniksi Ilpo Lagerstedt, Jari Lilleberg, Arto Haarala, Harri Römpötti ja Klaus Nurmi.

Alusta asti ideana oli ryhtyä julkaisemaan omaa sarjakuvalehteä. Virallisesti seuran tarkoitus oli myös "edistää sarjakuvan tuntemista, harrastusta, arvostusta ja tukea suomalaista sarjakuvaa".

Oman lehden julkaiseminen oli toiminnan ja julkisuuden kannalta tärkeää. Suomalaista sarjakuvaa julkaisevia harrastajalehtiä ei ollut ja sellaiselle oli kysyntää. Lehden nimeksi päätettiin Kannus, tarkoitus oli siis kannustaa suomalaisia sarjakuvantekijöitä. Ensimmäisen numeron tekijät löytyivät seuran omasta piiristä ja rahoitus hoidettiin mainoksilla. Kirjapaino osallistui osaltaan hankkeeseen painamalla ainakin ensimmäisen numeron hyvin halvalla. Kannus numero 1. ilmestyi 3.12.1979. Kari Uittomäki itse muistelee oman roolinsa päätoimittajana ja puheenjohtajana olleen alussa lähinnä seuran (niukasti) täysi-ikäinen keulakuva, kun enimmän osan työstä tekivät silloin vielä kovin alaikäiset Haarala ja Römpötti.

Lehti sai hyvin huomiota paikallisissa tiedotusvälineissä ja ensimmäistä numeroa myytiinkin hyvin. Lisäksi sitä lähetettiin ympäri maata kaikille tunnetuille sarjakuvantekijöille, joiden osoitteita oli saatu Suomen sarjakuvaseuralta. Palaute lehdestä oli rohkaisevaa, mutta sisältöä ei pidetty vielä kovin tasokkaana. Ihmekös tuo: tekijät olivat nuoria, eikä kenelläkään ollut juuri minkäänlaista kokemusta sarjakuvien tekemisestä, saati sitten lehden kustantamisesta ja markkinoinnista.

Sarjakuvantekijöissä herätti ihmetystä lehden pääkirjoitus, jossa kerrottiin Kannuksen olevan kiinnostunut kaikenlaisista sarjakuvista, paitsi underground- ja väkivaltasarjoista. Lause oli ilmeisesti lisätty vanhempien ja kaupungin nuorisoviranomaisten rauhoittamiseksi. Vuonna 1979 oli vielä yleisesti vallalla käsitys sarjakuvista alempana taiteena ja niiden lukemista pidettiin suorastaan vahingollisena. Toisaalta nuorisomusiikin puolella punk oli vielä kovassa suosiossa, eikä monien sarjakuvaharrastajien mielestä "kiltti" sarjakuva ollut kovin kiinnostavaa. Tämä leimasi Kannuksen mainetta alusta pitäen, vaikka myöhemmin siihen ei aina olisi aihetta ollutkaan. Hassua sinänsä, mutta jo samaisen ensimmäisen Kannuksen ensimmäisen sarjakuvan ensimmäisellä sivulla lyödään sankaria nyrkillä naamaan...


edellinen osa - | paluu alkuun | - seuraava osa