Aiheen valinta

Selattuani eri tehtävävaihtoehdot läpi, minulle oli heti selvää mistä aiheesta työni tekisin. Heti ensimmäinen aihe näytti kiinnostavalta, koska siinä käsiteltiin yliluonnillisia ilmiöitä, tarustoja. Aiheen valittuani aloin kerätä taustatietoa Prometheuksen tarusta. Internetistä löysin lähteen, josta sain paljon taustatietoa aiheeseeni.

Aluksi minun oli tarkoitus tehdä kuvallinen työ paperille yhdistelemällä kolmea eri tekniikkaa, grafiikkaa, maalausta ja tietokonegrafiikkaa. Mutta luettuani tehtävänannon uudelleen ja uudelleen, huomasin että työn voi tehdä myös kolmiulotteiseksi. Tätä mahdollisuutta en ollut edes harkinnut. Nopean mietinnän jälkeen minulla oli jo visio lopullisesta työstä.

Työn perusidea

Hämähäkkiholisti kun nykyään olen, niin pitihän se söpö lemmikkihämähäkki jotenkin saada sisällytettyä työhön. Joten idea muokkautui seuraavanlaisesti. Aluksi mietin mikä ilmentää nykymediaa parhaiten. Mieleeni tuli tietokone. Mietin miten tietokoneesta saisi taideteoksen. Sitten keksin että tietokoneen kuvaruudun sisään voisi rakentaa installaation. Ajattelin että tietokoneen näyttöruudulta voi normaalisti lukea melkein mitä vain, uutisia, tuotearvosteluja, kotisivuja, kaikkea mitä internettiin ja omalle koneelle on sullottu. Pohdin mikä tietokoneen näyttöruudulta tarkasteltava asia ilmentäisi nykymediaa kaikista parhaiten. Mieleeni tuli internet ja hämähäkkivimmassani yhdistin heti massiivisen tietoverkon hämähäkin verkkoon. Lisäpontta idealle sain Werewolf nimisestä roolipelistä. Siinä Weaver on suuri henkimaailmassa asustava hämähäkki, jonka erikoisalaa on teknologiaa. Weaverin suurin tuotos on juuri internet, jonka se on kutonut oman valtansa symboliksi. Werewolfin maailmassa Weaver on paha. Se palveli ennen järjestystä, mutta korruptoitui vallanhimossaan ja sen nykyiset tuotokset on tehty kahlitsemaan ihmiskuntaa, kuten internet.

Miten tämä sitten liittyy Prometheukseen ja Kreikkalaiseen mytologiaan? Noh... Prometheus oli titaani, joka sai tehtäväkseen anastaa tulen jumalilta. Hän suoritti tehtävän ja toi tulen ihmiskunnalle. Tämän huomattuaan Zeus, kreikkalaisten pääjumala, lähetti kotkan syömään Prometheuksen maksan joka päivä. Työssäni olen rinnastanut Prometheuksen hämähäkkiin, Weaveriin. Hämähäkin elämänkaareen kuuluu monta nahanluontia, jolloin se pystyy uusimaan sisäelimiään ja raajojaan. Vertauskuvauksellisesti hämähäkki luo itselleen uuden maksan aivan kuin Prometheus, jonka maksan kotka aina seuraavana päivänä syö. Hämähäkki nahanluonteineen kuvastaa myös nykyteknologiaa muutenkin kuin pelkän verkonkutomisen avulla. Hämähäkit kasvavat sykäyksittäin, aina nahanluonnin yhteydessä. Lisäksi joidenkin lajien karvojen väri muuttuu hyvinkin radikaalisti nahanluonnin yhteydessä. Samalla tavalla nykymedia kasvaa ja muuttaa imagoaan jatkuvasti. Näytön sisään päätin vielä sijoittaa liekin, jonka Prometheus varasti jumalilta ja vei sen ihmiskunnan käyttöön.

Työn ilmaisulliset lähtökohdat

Työhöni tarvitsin siis tietokoneen kuvaruudun. Sellaisen sain hankittua isäni työpaikalta ilmaiseksi ilman isompia ongelmia. Verkon materiaali aiheutti enemmän päänvaivaa. Aluksi ajattelin kutoa verkon siimasta, mutta tajusin sen olevan liian hankalaa. Pitkän pohdinnan jälkeen mieleeni tuli grafiikan kurssilla painolevynä käytetty läpinäkyvä polykarbonaattilevy. Siihen kaivertamalla saisi vaikuttavan verkon, jota voisi lisäksi käyttää grafiikan painolevynä.

Verkon isännän Prometheuksen, hämähäkin, saisin oman Meksikon punapolvi lintuhämäkin luodusta nahasta. Tässä menetelmässä koin erityisen hienoksi autenttisuuden. Oikea lintuhämähäkki on paljon hienomman näköinen kuin varalle suunnittelemani metallinen hämähäkkifiguuri. Suuri ero metalliseen hämähäkkiin verraten oikeassa on karvat. Ajattelin että oikeanlaisessa valossa hämähäkin karvoitus näyttäisi ikäänkuin liekkimereltä.

Liekiksi ajattelin jonkinlaista valoa. Internettiä selattuani keksin rakentaa valaistuksen ledeistä. Mietin että kahdella punaisella, kahdella keltaisella ja yhdellä valkoisella ledillä saisi aikaan näyttävän "liekkispotin", jonka päätin tähdätä osoittamaan verkon keskelle, hämähäkkiä. Ledivalaistuksen takia työtä on tarkoitus katsoa pimeässä tilassa, jotta ledivalot pääsevät oikeuksiinsa. Lisäksi ideana oli tehdä verkon kaiverruksesta niin hento että verkkoa ei välttämättä huomaa kuin tietystä kulmasta tarkastelemalla valon heijastuessa verkosta, aivan kuten oikean hämähäkin verkon tapauksessa.

Työn teko

Polykarbonaattilevyn ostettuani aloin työstää sitä kuivaneulakaivertimella oheisen luonnoksen mukaiseksi. Saatuani verkon kaiverrettua leikkasin sen irti levystä, jotta se mahtuisi näytön sisään. Minun piti tehdä verkon reunaan lovi jotta saisin sen pingotettua sopivasti näytön sisään. Saatuani verkon paikalleen se näytti reunia lukuunottamatta juuri siltä kuin halusin. Tulos oli juuri sopivan läpinäkyvä ja heijastava. Reunat tosin erottuivat liian paljon ja päätin piilottaa ne jollakin pölyn tapaisella hötöllä. Jätin asian hautumaan ja kävin ostamassa Partcosta tarvittavat ledit. Niiden voimanlähteeksi päätin tehdä akun, koska minulla oli sopivia akkukennoja kaapinpohjalla. Sen jälkeen seurasi lyhyt sähköfysiikan kertaus ja komponenttien kolvaus. Tulos oli neljän ledin kimppu, jossa oli kaksi punaista ja kaksi keltaista lediä. Valkoisen ledin päätin jättää pois, koska se muistutti enemmän sinistä, eikä siten sopinut aihepiiriin. Kytkin ledit akkuun ja akun ja ledien väliin vielä katkaisimen, jotta näyttöön saa virrat samalla tavalla kuin normaaliinkin tietokoneen näyttöön. Alkuperäisen vihreän virtaledin tilalle laitoin ylimääräisen valkoisen ledin. "Varjostimeksi" ledikimpulle päätin leikata vanhasta cd-levystä liekin muotoisen palan ja tökätä ledikimpun cd:n keskireiästä läpi, jolloin ledien palaessa cd:n pinta heijastaa hienosti valoa. Tämän virityksen pingotin verkon päälle piirilevyn kahden komponentin väliin.

Nyt kun verkko ja valaistus oli hallussa, niin hämähäkki päätti luoda nahkansa ja minä pääsin asettelemaan sitä verkkoon. Ongelmana oli hämähäkin kuoren hauraus. Onnistuin katkaisemaan siltä kolme jalkaa, joita sitten liimailin hädissäni. Myös hämähäkin takapään täyttö tuotti hankaluuksia. Hämähäkin nahka on nimittäin kova muualta kuin takapäästä. Takapään nahka taas on ihmisen nahan kaltaista paitsi karvapeitteistä. Jouduin siis täyttämään takapään jollain aineella. Päädyin sinitarraan, mutta en saanut sitä asetettua kunnolla, joten peräpäästä tuli vähän epämääräisen näköinen. Lopullisessa työssä hämähäkki on kaikkien liimaviritysten jälkeen kärsineen näköinen, mutta sille ei nyt voi mitään. Työtä liikutellessa onkin oltava tarkkana, ettei hämähäkki hajoa käsiin.

Tämän jälkeen vuorossa oli näytön ulkokuoren maalaus. Tätä varten olin ostanut mattamustaa spray pohjamaalia. Otin kuoren irti näytöstä ja sprayasin sen tasaisen mustaksi. Näyttö oli alunperin harmaa ja musta väri sai sen näyttämään paljon hienommalta. Näytön maalattuani kokosin sen kasaan ja aloin repiä pehmusteharsoa sopivaksi. Alunperin se näytti liian tiheältä. Halusin että siitä näkee jonkin verran läpi. Niinpä revin sitä niin että siitä tuli ikään kuin ohuempaa. Sitten laitoin harson peittämään verkon reunat. Testasin vielä miltä työ näyttää pimeässä ja niin työ oli valmis.

Yhteenveto

Alunperin lähdin miettimään työtä vähän eri kantilta kuin mihin lopuksi päädyin. En käyttänyt grafiikkaa enkä tietokonetta kuten olin ajatellut. Tekotapa kuitenkin muovautui äkkiä ja grafiikasta ja tietokoneen käytöstä ei jäänyt jälkeen muuta kuin höpinät prosessinkuvauslomakkeeseen. Aikaa ei siis mennyt tähän hukkaan. Miettimiseen tosin meni. Liikaakin. Aluksi en yksinkertaisesti keksinyt mitään aiheeseen sopivaa ja jouduin istumaan tunnilla turhan panttina. Tämän takia aikataulu loppukurssista oli tiukka. Enemmänkin olisin halunnut työtä työstää. Esimerkiksi ajattelin laittaa näytön raameihin "muistilappuja", joihin olisin kirjoittanut mytologiaa ja olisin kaivertanut näytön kuoreen kuvioita, joista valo olisi päässyt kulkemaan luoden hienoja tunnelmallisia valoefektejä. Ajattelin myös käyttää hiilihappojäätä luomaan "savua" näytön sisään, joka sitten olisi tulvinut ulos näytöstä. Valo ja savu olisi varmasti luonut lisää tunnelmaa. Tämä idea kaatui käytännön syihin. Hiilihappojää kun on noin -80 asteista. Se olisi jäädyttänyt ikävästi hämähäkin. Joka tapauksessa työ on mielestäni onnistunut.